Лотта по имени ФанниLotta, jonka nimi on Fanni

Yhä vieläkin Lotta Svärdistä
puhe syntyy toisinaan,
kun iltavalkean ääressä
sotakumppani kohdataan.

Jos kuin on tuo juoruluontoinen,
heti muotoni se kirkastuu,
ja hienoiseen hymyn värveeseen
käy harmaja viiksisuu.

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Paavo Cajander)

J. L. Runebergin runoelmassa Lotan hahmo elää vahvana sotilaiden muistoissa: lämpimät tunteet tuovat muistot pintaan hyväntahtoisesta naisesta, sotilas Svärdin leskestä. Suomen sodan aikaan vuosina 1808–1809 Lotta Svärd jäi miehensä kuoleman jälkeen rintamalle auttamaan tämän aseveljiä. Hieman yli 50 vuoden ajan luotettava ja huolehtivainen Lotta eli ainoastaan runojen säkeissä ja Albert Edelfeltin kuvituksissa. Sieltä hänet lopulta löysi myös Carl Gustaf Mannerheim.

Vuodet 1906–1920. Ennen…

Ensin tuli äänioikeus. 1800-luvun loppu oli Suomelle ankaraa venäläistämisen aikaa, mutta Venäjän tappio sodassa Japania vastaan ja ensimmäinen Venäjän vallankumous pakottivat tsaari Nikolai II:n tekemään myönnytyksiä. Lopulta hän antoi luvan Suomen kansanedustuslaitoksen uudistamiseen ja hyväksyi uuden vaalilain. Laki oli sen aikaisessa Euroopassa ensimmäinen laatuaan: suomalaiset naiset saivat toisena koko maailmassa äänioikeuden Uuden-Seelannin jälkeen ja ensimmäisinä maailmassa oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Suomalaisnaiset innostuivat ja heittäytyivät täysillä mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan. Poliittisella kentällä tavoitteet olivat korkealla: Suomi sykki elämää, ja liike itsenäisen Suomen puolesta kasvoi.

Entä sitten naiset? Hekin pyrkivät kantamaan oman kortensa kekoon, mutta alkuaikoina he eivät vielä tienneet kuinka. Aristokraattiselle ammattiupseeri Mannerheimille ajatus siitä, että naisen sirot kädet tarttuisivat kivääriin, oli täysin mahdoton. Muissa asioissa puolustusvoimien ylipäällikkö ei ollut yhtä ehdoton ja hyväksyi ajatuksen naisten avustavasta työstä, kuten sairaanhoidosta tai vaatteiden ompelusta ja pesusta. Tässä vaiheessa Runebergin runoelman hahmo heräsi henkiin: 16. toukokuuta 1918 Senaatintorilla pitämässään puheessaan Mannerheim kiitti suomalaisia naisia työstä ”taistelutantereella laupeudensisarina tai Lotta Svärdinä...”

Nimeen tartuttiin oitis – jo saman vuoden marraskuussa Lotta Svärd -järjestö perustettiin Riihimäellä, ja sen paikallisosastot alkoivat levitä ympäri Suomea. Aluksi järjestö kuului suojeluskuntajärjestöjen piiriin eli Suomen maanpuolustukseen. Naiset kaipasivat kuitenkin järjestystä ja riippumattomuutta miehistä, ja lopulta vuonna 1920 he saivat haluamansa: Lotta Svärd -järjestöstä tuli itsenäinen organisaatio. Vastineeksi järjestö lupasi auttaa suojeluskuntia niiden puolustaessa ”uskontoa, kotia ja isänmaata”, ja sanat päätyivät myös lottien vannomaan valaan, lottalupaukseen. Ja valastaan he myös pitivät kiinni.

Vuodet 1882–1920. Kauan ennen…

Oli kulunut 73 vuotta Suomen sodasta, josta rouva Svärdin hahmo nousi tietoisuuteen. Lotta Svärd -järjestö puolestaan perustettaisiin 38 vuoden päästä. Maaliskuussa vuonna 1882 Oulun ensimmäisen sähkölaitoksen koneenkäyttäjän Olli Luukkosen ja hänen vaimonsa Katariina Sofian perheeseen syntyi toinen lapsi. Tytön nimeksi annettiin Fanni Maria. Tyttö oli rauhallinen ja hillitty, mutta myös toimelias ja hyväntahtoinen.
Perhe asui Kiikelin saarella viettäen mielellään vapaa-aikaansa merellä, ja Fanni olikin taitava purjehtija jo nuorena. Fiksu ja terävä neito lähetettiin Oulun tyttökouluun, jota johti monen vuoden ajan arvostettu ja pidetty, ikoninen opettaja Angelika Wenell. Käsite ’ikoninen’ osuu asianyhteyteen kuin naulan kantaan: hän oli tunnettu herätysliikkeen kannattaja ja puolestapuhuja. Liikkeen näkemyksissä korostettiin yksilön henkilökohtaista hengellisyyttä, omia uskonnollisia kokemuksia ja suoraa yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä. Wenell jätti moniin oppilaisiinsa elämänmittaisen vaikutuksen ja oli monille esikuva, eikä Fannikaan ollut poikkeus. Fannin kerrotaan olleen syvästi uskonnollinen, mikä heijastui hänen puheistaan ja kirjoituksistaan, joissa hän korosti, että kristilliset arvot olivat aina hänen elämänsä ja työnsä perusta. Fanni oli haaveillut opettajan ammatista lapsesta saakka, ja hänen rakas opettajansa vain sinetöi Fannin päätöksen.

Seuraava herääminen – tällä kertaa yhteiskunnallinen – tapahtui Fannin opiskellessa jatko-opistossa Helsingissä. Tuolloin vuosisadan vaihteessa alkoi ankara venäläistämiskausi, kun tsaari Nikolai II julisti helmikuun manifestin 15. helmikuuta 1899. Manifestissa annettiin asetus, joka antoi Suomen Suurruhtinaalle ja koko Venäjänmaan keisarille oikeuden säätää lakeja ilman Suomen valtiopäivien suostumusta. Suomessa manifestin katsottiin ylittäneen laillisuuden rajat, ja sitä pidettiin suorastaan vallankaappauksena. Tapahtumat järkyttivät myös Fannia ja hänen opiskelutovereitaan, ja he kaikki pukeutuivat oitis mustiin eivätkä riisuneet surupukujaan koko keväänä. Kun Fannilta sittemmin kysyttiin, mikä kipinä oli sytyttänyt hänet yhteiskunnalliselle työlle, hän viittasi tapahtumiin näin: ”Tätä ensimmäistä isänmaallista pistosta syvensivät routavuosien jatkuvat tapahtumat, jotka antoivat pakottavan sysäyksen ottamaan osaa perustuslakitaisteluun. Sitä seurasivat suurlakkotapaukset, joita ei isänmaataan rakastava ihminen elänyt unhoittaakseen, vaan valmistautuakseen johonkin suurempaan."

Seuraava herääminen Fannin elämässä liittyi osittain sukupuolinäkökulmaan. Työskenneltyään muutamia vuosia kotikaupungissaan Oulussa hän sai kehotuksen hakea Sortavalan seminaarin tyttökoulun yliopettajan virkaa. Fanni muutti Sortavalaan äitinsä kanssa, joka otti vastuulleen kaikki kotitalouden asiat. Fannin piireissä vallinneen käsityksen mukaan koulutetun ja itsenäisen naisen ei kannattanut tuhlata aikaansa keittiössä vaan käyttää se yhteiskunnalliseen toimintaan, jonka parissa Fanni paiski töitä innokkaasti. Pieni Sortavala oli Laatokan Karjalan eloisa keskus, ja Venäjän läheisyys loi entistä enemmän jännittyneisyyttä suomalaisen väestön ja venäläisten viranomaisten välille. Venäjän vallankumous rauhoitti tilannetta, mutta pian alkoivat uudet ongelmat – syttyi sisällissota. Fanni oli tuolloin tapahtumien keskiössä ja auttoi suojeluskuntaa parhaansa mukaan. Hän pohti jatkuvasti, miten naiset voisivat olla hyödyksi isänmaalleen sotaoloissa ja miten heidän toimintansa tulisi järjestää.

1921–1944. Työ

Lotta Svärd -museon edustalla Tuusulassa liehuu lippu, jossa on sininen hakaristi ja neljä heraldista ruusua. Merkin suunnitteli Eric Vasström vuonna 1921 sen jälkeen, kun Akseli Gallen-Kallelan suunnitelma ei ollut miellyttänyt järjestöä. Pahamaineinen hakaristi on alun perin symboloinut hyvää onnea, ja samankaltaisia merkkejä on löydetty Suomesta jo esihistorialliselta ajalta. Merkki on järjestöäkin vanhempi: hakaristi koristi lahjoituslippaita myös silloin, kun Suomi taisteli itsenäisyydestään. Ruusut puolestaan symboloivat velvollisuudentuntoa, uskoa ja isänmaata.

Nykyään Lotta-museossa on palapeli, joka kasattuna muodostaa Suomen kartan, ja kartta puolestaan on jaettu eri Lotta-piireihin. 1930-luvun alkuun mennessä lottiin pääsi liittymään Suomen jokaisessa kunnassa ja kaupungissa. Suomalaisnaiset ottivat täysin vapaaehtoisesti harteilleen huomattavia velvollisuuksia, joita varten oli valmistauduttava: uusia lottia varten järjestettiin koulutusta sekä järjestön että suojeluskuntien kautta. Lääkintälotille opetettiin haavanhoitoa, kun taas kansliajaoston lotat opettelivat konekirjoitusta ja muita esikunnan toimistotehtäviä. Viestintälottia koulutettiin taitaviksi radisteiksi, ja muonituslotat osasivat ruokkia tuhansia ihmisiä. Huoltolotat taas osasivat ommella, neuloa, pestä pyykit ja korjata vaatteet. Jokainen lotta osasi oman jaostonsa tehtävät ja suhtautui työhönsä suomalaisille ominaisella vastuuntunnolla. Eivät lotat syyttä vannoneet valassaan, etteivät koskaan jättäisi työtä järjestössä ilman etukäteisvaroitusta, eli eivät pettäisi niitä, jotka ovat luottaneet heidän työpanokseensa.

On virhe kuvitella, että vaikeina aikoina lottiin liityttiin ruoan vuoksi. Tilanne oli aivan päinvastainen: lotat itse tarjosivat apuaan koko maassa, eikä valtio tai mikään muukaan taho rahoittanut heidän toimintaansa. Järjestö perusti Lotta-kahviloita ja -ravintoloita, järjesti arpajaisia, myyjäisiä ja juhlia, julkaisi lehtiä ja jopa kirjoja, sekä keräsi raha- ja tavaralahjoituksia. Lottien apu suojeluskunnille vastasi vuosittain miljoonia markkoja. Lotat jopa rakensivat lentokoneita sotilaskäyttöön.

Meikittömät kasvot ja lakin alle nutturalle solmitut hiukset. Yllään harmaa pitkä mekko valkoisine kauluksineen ja kalvosimineen, talvella sarkamantteli, ja keväisin ja syksyisin sadetakki. Näin suomalainen lotta pukeutui kahden sodan ja 19 rauhan vuoden ajan, ensin kulkien miesten rinnalla, mutta myöhemmin haalien ”miehisiä velvollisuuksia” myös itselleen. Lotat ompelivat talvisotaa varten kaikki naamioitumispuvut sekä pesivät ja korjasivat vaatteita päivästä toiseen, hoitivat haavoittuneita, ruokkivat sotilaita ja evakuoituja sekä paistoivat päivittäin noin 100 000 kg leipää. Lotat valvoivat Suomen ilmatilaa yhtä hyvin kuin miehet, onnistuen siinä toisinaan jopa paremmin. He tähystivät jatkuvasti horisonttiin kylmissään, jotta ilmahälytys saatiin tarvittaessa annettua. Salossa reippaat ja vireät vanhukset muistelevat, kuinka he päivystivät Uskelan kirkon kellotapulissa ja löivät kelloja varoittaakseen asukkaita horisontissa havaituista pommikoneista. Sitten he laskivat tyynyllä tapulin portaita alas, koska portaissa juoksemiseen ei ollut voimia eikä aikaa. Eläintenhoitajalotat huolehtivat hevosista – armeijassa oli sodan aikana käytössä noin 50 000 hevosta, joten töitä riitti. Luonteeltaan ja mieleltään vahvimmat lotat huolehtivat kaatuneista. Suomessa kaatuneita ei haudattu taistelutantereille, vaan heidät lähetettiin kotiseutujensa seurakuntien hautausmaille haudattaviksi. Nykyään jokaisessa suomalaisessa kylässä on kaatuneiden muistomerkki, mistä niin ikään voidaan kiittää lottia.

"Mikä on se pohja, se peruskallio, johon lottatyö – kuten suojeluskuntatyökin – tahtoo ohjelmansa kiinnittää? Tähän vastaamme aivan yksinkertaisesti: tämän työn ydinvoimana on rakkaus siihen maahan, joka on meidän asuma-alamme, siis isänmaanrakkaus. Isänmaahan kohdistunut tunnekylmyys, tunneturtumus ja siitä lähteneet isänmaan vastaiset teot ovat kansain historiassa saaneet ankaran tuomion. Isänmaa-kielteisyydestä alkaa kansakunnan luhistumisen tie." Näillä sanoin Fanni Luukkonen tiivisti lottien työn tarkoituksen vuonna 1929, kun hänet valittiin Lotta Svärd -järjestön puheenjohtajaksi. Lottiin liityttiin isänmaanrakkauden vuoksi, kun haluttiin siirtyä sanoista konkreettisiin tekoihin. Lottien isänmaallisuus kumpusi suomalaisen kansanluonteen syvyyksistä ja perustui esi-isien perinnölle sekä moraalisille periaatteille, joista ei luovuttu edes raskaimpina vuosina.

Samalle vankalle perustalle rakentui puheenjohtajan menestyksekäs 15 vuoden työ lotissa; hän sekä kehitti Suomen maanpuolustusvalmiutta että painotti väsymättä henkistä ja älyllistä ydintä lottien työssä. Fannin työn syvin tarkoitus ei vuosienkaan jälkeen muuttunut: hän oli loppuun asti pätevä ja huolellinen opettaja sekä järkevä ja toimelias organisaattori. Marjo-Riitta Antikainen kertoo kirjassaan Velvollisuuden kutsu – Fanni Luukkonen johtajana, että Luukkonen aloitti uransa tavallisena työntekijänä, mutta kasvoi ajan saatossa karismaattiseksi johtajaksi. Lotta Svärd -järjestö tarvitsi johtajakseen inspiroivan esimerkin, joksi Fanni osoittautuikin. Toimittajat joskus käyttivät Fannista nimeä ”naispuolinen Mannerheim”. Saipa hän itse Mannerheimiltä myös kunnianosoituksen: tämä myönsi Luukkoselle ensimmäisen luokan Vapaudenristin miekkoineen, ja Fannista tuli ensimmäinen nainen, jolle kunniamerkki on myönnetty.

1944 – … Nykyaika

Talvisodan jälkeen Fanni havaitsi, että vaikka lottien määrä oli suuri, joukon rivejä tulisi tiivistää entisestään – tarvittiin lisää auttavia käsiä. Hänen toiveeseensa vastattiin: jatkosodan aikana lotissa palveli yli 220 000 naista, mikä oli uskomaton määrä siihen aikaan vain alle neljän miljoonan asukkaan Suomessa. Vuoden 1944 välirauhansopimuksessa suojeluskunnat ja niiden toimintaan kiinteästi sidoksissa ollut Lotta Svärd -järjestö määrättiin lakkautettaviksi fasistisina. Lottien toimintaa jatkamaan perustettiin kuitenkin Suomen Naisten Huoltosäätiö. Lotat jatkoivat työtä, minkä osasivat parhaiten: auttoivat apua tarvitsevia ja ruokkivat nälkäisiä. Toimeliailta ja fiksuilta lotilta ei työt suinkaan loppuneet: he järjestivät ruokaa ja varusteita metsureille, rakennustyöläisille ja kaikille, jotka auttoivat jälleenrakentamaan Suomea sotien jälkeen. Harva tietää, että säätiö osallistui vuoden 1952 Helsingin olympialaisten järjestelyihin. Lotat vastasivat muonituksesta ja perustivat yhdeksän kenttäruokalaa, joissa he ruokkivat päivittäin jopa 75 000 olympiavierasta.

Lotta Svärd -järjestön lakkauttaminen ja kaikki ilkeät valheet murskasivat lopulta vahvan Fannin. Säätiö maksoi hänelle pientä eläkettä, jolla entinen lottien puheenjohtaja tuli toimeen sivutyönä tekemiensä käännöstöiden lisäksi. Mutta elämäntyön loppuminen oli hänelle suuri isku, ja hän kirjoitti siitä katkerana ystävälleen näin: ”Sydän on vielä kaiken jäljeltä kuin olisi kuolema käynyt mailla, ottanut kalleinta ja jättänyt tyhjyyden, jolle ei löydä täyteyttä, autiuden, mihin ei ole voinut kotiutua.”

Fannia ympäröinyt tyhjyys kasvoi hiljaisuuden muuriksi, josta vain harvoin pääsi läpi. Kauniiden sanojen sijaan Fannia lähestyttiin nimettömillä loukkaavilla vihakirjeillä. Lopulta kiusaaminen vei Fannin hautaan: hän menehtyi sydäninfarktiin vain 65-vuotiaana. Hänet haudattiin kotiseudulleen Pohjois-Pohjanmaalle. Hänen hautakivessään Lotta Svärd -merkin alle on kaiverrettu lause ”Isänmaa on Jumalan ajatus”, jossa kiteytyy sekä Lotta Svärd -järjestön aatteellinen perusta että Fannin oma ajatusmaailma.

Vuosien saatossa, kun Suomi pääsi irtautumaan suomettumisen jäänteistä sekä lottien että Fannin maine palautettiin. Vaikka järjestön nimi muutettiin Lotta Svärd Säätiöksi, toiminnan tarkoitus on pysynyt ennallaan. He auttavat edelleen naisveteraaneja esimerkiksi tukemalla heidän kuntoutustaan ja myöntämällä raha-avustusta niille pienituloisille, jotka ovat paiskineet töitä isänmaansa puolesta. Aika kuitenkin kulkee pysähtymättä: veteraanilotat ovat kohta viimeistä myöten nukkuneet pois, ja pikkulotat, jotka kahdeksanvuotiaasta eteenpäin saivat liittyä järjestöön vanhempiensa luvalla, ovat kasvaneet aikuisiksi ja ikääntyneet. He ottivat varhain harteilleen aikuisten työn raskaan taakan, mutta saivat kokemuksistaan korvaamatonta elämänoppia. He oppivat rakastamaan isänmaataan ja olemaan sille hyödyksi sekä saivat myös oppia naisjohtajuudesta. Näiden kokemusten kanssa he siirtyivät aikuisuuteen ja
lähtivät rakentamaan sitä Suomea, joka kansainvälisissä elämänlaadun mittauksissa sijoittuu nykyään kärkimaihin.