Белый лебедь Финского национального балета. Интервью с прима-балериной Ханако МацунеSuomen kansallisbaletin valkoinen joutsen. Haastateltavana Hanako Matsune

Hanako Matsunen portfoliosta löytyvät kaikki tärkeimmät balettiteokset – Joutsenlampi, Giselle, Bajadeeri, Pähkinänsärkijä, Raymonda… Listaa voisi jatkaa pitkään, sillä Suomen kansallisbaletin Japanista kotoisin oleva tähti on loistanut näyttämöillä jo yli kymmenen vuoden ajan. Ensitanssijaksi hänet nimitettiin vuonna 2020. Tapasimme Hanakon harjoitussalilla ja juttelimme klassikoiden paineesta, vakavista ja vähemmän vakavista asioista kulissien takana, integroitumisesta suomalaiseen kulttuuriin ja myös siitä, miten ensitanssija viettää vapaata ilman balettitossuja.

СL: Olet syntynyt Kobessa, Japanissa. Eräällä videolla sanoit, että Helsinki muistuttaa kotipaikkakuntaasi. Millä tavalla?

HМ: Täällä kaikki on hyvin selkeästi järjestetty ja hoidettu, kuten Kobessa, ja kaikki on sopivan kompaktia. Kaikkialle pääsee kävellen. Kaikki on kävelymatkan päässä. Kobe on niin ikään meren rannalla. Tosin siellä on myös vuoria. Mutta kummassakin paikassa on paljon vihreää, tulee tunne, että on luonnon keskellä, vaikka onkin kaupungissa.

СL: Muutit tänne 10 vuotta sitten, eikö totta?

HМ: Kyllä, tämä on kymmenes kauteni, ja on tullut aika uusia passikin.

СL: Kuinka päädyit juuri Suomen kansallisbalettiin?

HМ: Olin etsinyt töitä Euroopasta yli vuoden ajan. Kävin koe-esiintymisissä, mutta en saanut sopimusta. Sitten satuin tutustumaan kuuluisaan balettiopettajaan Yannick Boquiniin. Hän kertoi minulle, että kaksi viikkoa uuden esityskauden alkamisesta Suomen kansallisbaletissa oli yllättäen vapautunut paikka. Joku tanssijoista oli yhtäkkiä lähtenyt ryhmästä. Kausi oli täydessä vauhdissa, osallistuin koetanssiin, ja minut otettiin. Olin todella haaveillut pääseväni tänne, mutta avoimia paikkoja ei ollut sillä hetkellä. En siis ollut edes ajatellut, että pääsisin Suomen kansallisbalettiin. Sitten kolmen viikon kuluttua muutin Helsinkiin. Ensin liityin nuorisoryhmään, toisella kaudella siirryin pääryhmään ja tanssittuani muutaman kauden sain vakituisen sopimuksen, mitä ei tapahdu kovin usein balettiryhmissä.

СL: Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen kansallisbaletti on kansainvälistynyt. Oletko itse huomannut muutoksia vuosien varrella?

HМ: Sanomattakin selvää, että olen edelleen ulkomaalainen. Mutta minusta tuntuu, että tämä paikka ei pelkästään muuta minua, vaan myös minä muutan sitä. Ryhmä muuttuu, jotkut tulevat ja toiset lähtevät, mutta muodostamme tavallaan oman perheen balettiryhmän sisällä. Minä esimerkiksi työskentelen jo kolmannen taiteellisen johtajan alaisena. Ja olen iloinen siitä, että muutoksia tapahtuu – myös ohjelmistossa: meidän on työskenneltävä uusien koreografien ja valmistettava uusia produktioita. Klassisten teosten lisäksi meillä on siis aina uusia kohtaamisia ja uusia haasteita.

CL: Monien maiden tärkeimmät baletit eivät antaudu kokeiluihin, vaan tarjoavat yleisölleen hyväksi havaittuja klassikoita. Suomen kansallisbaletin ohjelmistossa on muun muassa Jekyll ja Hyde tai Saiturin joulu tutumman Pähkinänsärkijän sijaan. Tai vaikkapa äskettäin ensi-iltansa saanut Bram Stokerin kirjaan perustuva kauhubaletti Dracula. Millaiset esitykset luovat eniten painetta?

HМ: Ehdottomasti klassinen baletti: tiedän, millaista sen pitäisi olla, ja yleisökin tietää. Mitä enemmän teen töitä yksityiskohtien parissa, sitä enemmän niitä paljastuu lisää. Minulla on ollut onni tanssia Pähkinänsärkijässä, Joutsenlammessa, Bajadeerissa, Gisellessä ja Merirosvossa, ja se on aina ollut haastavaa. Klassinen baletti vaatii hyvin määrätietoista harjoittelua. Jos jokin menee pieleen prosessin aikana, sen huomaa aina. Minusta on tietysti tärkeää pitää nämä perinteet elossa. Ihailin näitä produktioita jo aloittelevana tanssijana. Ja nyt, kun minulla on mahdollisuus tehdä työtä näin suurella näyttämöllä, se luo tietenkin paineita. Yritän kuitenkin tehdä jokaisesta roolista omani, tuoda esiin taiteellisen tulkintani.

Teknisesti baletti kehittyy sukupolvesta toiseen. Ymmärrän hyvin, että minua parempia tanssijoita tulee aina olemaan. Mutta muistuttelen aina itselleni, että ”jostain syystä juuri minut on valittu, minulle on annettu tämä kunnia”. Ja otan haasteen vastaan.

Uusissa produktioissa on tietenkin myös paineita. Mutta tutkin suunnitelman, perehdyn yksityiskohtiin ja koreografien tavoitteisiin ja mietin, miten toteuttaisin sen kaiken, miten välittäisin heidän ajatuksensa omalla näyttelemiselläni ja liikkeilläni. Luovuus saa kukkia vapaammin, mikä on tanssijalle uskomaton nautinto.

CL: Miten luonnehtisit suomalaista yleisöä?

HM: Tämä on vain minun näkökulmani, mutta tuntuu, että suomalainen yleisö ei tule teatteriin arvostelemaan taiteilijoita. He tulevat nauttimaan lavasteista, tarinasta, musiikista, koko tanssiesityksestä. Tunnen aina yleisön energian, joka on hyvin vilpitöntä ja rehellistä. Jos esityksessä on tilaa tulkinnalle ja viimeiseen asti hiotulle tekniikalle, he arvostavat sitä. Ja kun taustalla kulkee vielä tarina, merkityksiä, draamaa, se tekee yleisöön entistä suuremman vaikutuksen. Minusta tuntuu, että meillä baletin taiteilijoilla on vastuu yleisön edessä, meidän on nostettava rimaa yhä korkeammalle, korkeammalle ja korkeammalle.

СL: Kerro vähän Draculasta – se on kaikkein tuorein teos, missä esiinnyt. Millainen sinun roolisi on?

HM: Teoksen ohjaaja ja koreografi on Krzysztof Pastor Puolan kansallisbaletista. Minulla oli jo jonkinlainen käsitys siitä, millainen baletista oli tulossa, mutta katsoin silti Francis Ford Coppolan elokuvan ja luin Bram Stokerin kirjan uppoutuakseni tarinaan. Esitän toista naispääosaa. Olen Lucy, kaunis 19-vuotias tyttö, joka on päähenkilö Minan paras ystävä. Hahmoni lopulta muuttuu vampyyriksi, koska Dracula puree häntä. Ja puree monta kertaa. (nauraa).

CL: Onko se siis tarina siitä, kuinka kiltistä tytöstä tuli tuhma?

HM: Kuulostaa liian kategoriselta. Lucy on sellainen keimailija, hän on baletin alussa heleä ja suloinen, MUTTA osaa myös sanoa miehille ei. Hän haluaisi mennä naimisiin, mutta on hidas valitsemaan. Hänellä on vahva empatiakyky ja hän pitää huolta ystävästään Minasta, joka on surullinen sulhasensa Jonathanin Transilvaniaan lähdön vuoksi.

Sitten molemmat tytöt alkavat muuttua – heistä tulee vampyyrejä. Yleensä elokuvissa ja kirjallisuudessa vampyyrit ovat voittamattomia, pelottavia, mutta myös vietteleviä. Niinpä koreografimme väänsi meille rautalangasta, millainen Lucyn pitäisi olla. Kehon kieli on tässä tapauksessa hyvin tärkeää – se on ainoa tapa näyttää, miten tytöstä tulee riivattu Draculan pureman jälkeen. Sitä oli hyvin mielenkiintoista harjoitella. Esityksen alussa tanssini lähentelee klassista balettitekniikkaa, mutta finaalia kohti liikkeet muuttuvat niin hurjiksi, että tuntuu kuin kirjaimellisesti lentäisi, leijailisi näyttämön halki. Ja kaikessa yliluonnollisuudessa on näytettävä virheettömältä.

CL: Oletko itse kauhujuttujen fani?

HM: En todellakaan. Mutta roolin takia olen totta kai valmis katsomaan kaiken tarpeellisen.

CL: Näytät suhtautuvan työhösi erittäin vakavasti ja antaumuksella. Sallitko itsellesi huumoria näyttämön takana tai harjoituksissa?

HM: Suoraan sanottuna olin ennen vielä vakavampi. Minulla oli tapana tuskailla tekniikan kanssa, tunsin aina paineita ja kuormitin itseäni. Luulen, että se johtui kotikulttuuristani. Mutta viime aikoina olen yrittänyt nauttia enemmän siitä, mitä teen. Nyt kun minusta tullut ensitanssija, luotan itseeni enemmän ja tiedän, että myös muut luottavat minuun. Olen varannut enemmän aikaa palautumiseen ja lepoon. Sillä jos on koko ajan vakava ja keskittynyt, voi hajota. Henkinen ja fyysinen ovat aina yhteydessä toisiinsa, ja olen oppinut sen kantapään kautta. Yleisö ei tietenkään tule teatteriin katsomaan, kuinka ballerina kärsii. Ellei se tietysti liity esitykseen. (nauraa).

Nykyään pystyn liikkumaan vakavuuden ja itselleni nauramisen välillä. Esimerkiksi Draculassa minua purraan kolme kertaa kaulaan, ja kahdesti minä käytännössä kuolen. Se on hyvin vakavaa, mutta jos sitä katsoo eri näkökulmasta, se on koomista, kun tanssii valkosipuliin kietoutuneena ja yrittää näyttää riivatulta. Sitten koittaa kaiken lisäksi oma vuoro purra kollegaa. Se on ihan hupsua, mutta pitää uskaltaa näyttää hölmöltä ja nauraa asialle.

CL: Mikä produktio on ollut sinulle erityisen tärkeä ja miksi?

HM: Luulen, että se oli prinsessa Gamzatti Natalia Makarovan versiossa Bajadeerista, ensimmäinen roolini. Ja tietysti Nikiyan, itse bajadeerin eli temppelitanssijattaren rooli, jonka sain myöhemmin. Carmen oli rooli, jonka sain, kun minusta tuli ensitanssija. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta, jolloin saatoin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Varsinkin koska olin tuolloin loukkaantunut. Lisäksi Carmen ja ylennykseni tapahtuivat juuri ennen koronaviruspandemiaa. Odotin innolla paluutamme teatteriin. On hyvin vaikea nostaa yhtä balettiteosta yli muiden.

CL: Siirrytään hetkeksi baletin maailmasta Suomeen – kuinka olet sopeutunut tänne?

HM: Valitettavasti en vieläkään puhu suomea, mutta ymmärrän, mitä suomalaiset sanovat. Olen iloinen, että me kaikki osaamme puhua englantia. Ja kuten sanottua, muuttoni tänne liittyi suoraan työhön. Olen keskittynyt eniten siihen, mitä voin antaa Suomen kansallisbaletille. Mutta seuraavaksi haluan uppoutua mahdollisimman syvälle suomalaiseen kulttuuriin kaikilla muilla tavoin, rakentaa verkostoja myös balettiryhmämme ulkopuolella.

CL: Entä mitä ensitanssija Hanako Matsune tykkää tehdä, kun pääsee vapaalle baletista?

HM: Rakastan kaupungilla kuljeskelua, veden äärellä tai puistossa, nautin yksinkertaisesti raikkaasta ilmasta ja liikkumisesta ilman suurempia suunnitelmia. Minulle se on paras tapa palautua. Yritän noudattaa vaistoani ja kuunnella kehoani. Joskus minun on vain käperryttävä peiton alle ja maattava. On ihan tavallista jännittää ennen esityksiä, mutta jos en saa tarpeeksi unta, en jaksa fyysistä rasitusta.

Tykkään myös juoda kahvia viikonloppuisin, rakastan sen tuoksua. Mutta en juo sitä työpäivinä enkä varsinkaan esiintymispäivinä, vaan vasta kun voin rentoutua täysin.

CL: Mitenkäs makean laita?

HM: Minä pidän makeasta. Kun minulla oli aikaa, leivoin jopa itse: rakastan macaroneja, porkkanakakkua ja sitruunapolentakakkua. Jakelin niitä usein työkavereilleni, koska en jaksanut syödä kaikkea itse. En rajoita ruokavaliotani, mutta yritän silti syödä terveellisesti.

CL: Millaisia terveisiä lähettäisit itsellesi, joka oli aloittamassa uraansa Suomen kansallisbaletissa?

HM: Sanoisin vain: ”Älä huoli, kultaseni. Kaikki järjestyy kyllä! Tie ei tule olemaan helppo, mutta älä luovuta. Jatka vain eteenpäin!” Suuri osa elämästäni ei ole ollut helppoa. Suomen kansallisbaletti on tavallaan pelastanut minut. Olen niin kiitollinen siitä, että täällä minussa nähtiin persoona, kunnianhimoinen tanssija, jossa on paljon potentiaalia.

CL: Saanko kysyä, missä mielessä sinut on pelastettu?

HM: Olen kamppaillut monien vammojen ja sairauksien kanssa ja minulla on ollut haastavat välit perheeseeni. Opiskelin yhdessä parhaista balettikouluista. Jos katsoo ansioluetteloani, se näyttää upealta. Mutta valitettavasti alamäkiä on ollut enemmän kuin nousuja. Ja vaikka olin nuori, minulla ei ollut riittävästi tarmoa tehdä loistavaa uraa. Halusin myös turvaa ja suojaa. Täällä olen saanut sekä turvaa että sitä tarmoa.

Suomennos: Riku Toivola