Новое национальное достояние Финляндии. Алма Пёусти и её киноSuomen uusi kansallisaarre. Alma Pöysti ja hänen elokuvansa

7. tammikuuta 2024. Los Angelesissa jaetaan Golden Globe -palkintoja jo 81. kerran. Kultaisen maapalloveistoksen saavat vuosittain parhaat amerikkalaiset ja kansainväliset elokuvat sekä televisio-ohjelmat. Suomalainen elokuvatähti Alma Pöysti astelee palkitsemisseremonian punaiselle matolle hurmaavassa mekossaan, joka niin ikään on punainen. Hän kilpailee parhaan naisnäyttelijän palkinnosta musikaali- ja komediaelokuvan kategoriassa. Tällä kertaa palkinto menee sivu suun, mikä on täysin ymmärrettävää. Alman kanssa rinta rinnan palkinnosta kamppailee liuta tunnettuja Hollywood-tähtiä, kuten Margot Robbie, Natalie Portman, Fantasia Barrino ja Emma Stone. Lopulta himoitun palkinnon pokkaa viimeinen nimityistä roolistaan elokuvassa Poor Things. Asiaa ei kuitenkaan tarvitse liiemmin harmitella: Alma Pöystin nimi on jo päässyt historian kirjoihin. Hän on ensimmäinen suomalainen naisnäyttelijä, joka on koskaan ollut ehdolla tämän kokoluokan elokuvapalkinnon pääsarjassa. Tässä artikkelissa luodaan tarkempi silmäys Golden Globe -ehdokkaan uran tärkeimpiin elokuviin.

Alma Pöysti ja Kuolleet lehdet

Aki Kaurismäen elokuvasta Kuolleet lehdet kirjoitimme jo aiemmin, kun se toukokuussa 2023 sai ensiesityksensä Cannesin elokuvajuhlilla. Sen jälkeen filmi on levinnyt menestyksekkäästi elokuvateattereihin ympäri maailmaa. Yhdysvaltalaisten elokuvakriitikoiden yhdistys National Society of Film Critics valitsi sen vuoden 2023 parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi. Samassa kategoriassa elokuva oli ehdolla muun muassa Golden Globe -palkinnon saajaksi ja pääsi lyhytlistalle tavoittelemaan Oscar-ehdokkuutta. Cannesin elokuvafestivaalin lehdistötilaisuudessa Alma loisti ranskan kielellään ja sanoi:

– Luulen, että nyt rakkautta tarvitaan enemmän kuin ikinä aiemmin. Me tarvitsemme rakkautta lämmittämään sydämemme. Joten olen samaa mieltä: nykypäivänä tämä on tärkein aihe.

Hänen sanansa ovat saaneet vahvistusta: pieni, yksinkertainen tarina tavallisista ihmisistä on löytänyt vastakaikua miljoonien sydämissä. Kerrankin kriitikot ja muu yleisö olivat yhtä mieltä – kaikki pitivät Kuolleista lehdistä. Vaikka Kaurismäki on useaan otteeseen korostanut, ettei hän välitä palkinnoista eikä myöskään aio mainostaa elokuvaa.

– Tuntuu, että viime vuoteen asti monet ajattelivat, että Aki Kaurismäki on menettämässä otteensa. Mutta Kuolleet lehdet on kaikin tavoin kiistaton paluu vanhaan muotoon, sanoo Anton Vanha-Majamaa, Ylen kulttuuritoimittaja ja kirjailija.

– Pidän esimerkiksi siitä, että elokuva kertoo alkoholismista paljon rehellisemmin, kuin hänen aiemmat filminsä. Ylipäätään elokuvan menestys muodostuu monista tekijöistä. Yhtäältä eskapismista – jokainen Kaurismäen elokuva sijoittuu omaan universumiinsa. Toisaalta ajankohtaisuus ja pasifismi: ohjaaja tuo Ukrainan sodan tarkoituksella esille radiolähetysten kautta. Tietysti elokuvassa on myös paljon lämpöä, jota monet meistä etsivät maailman kriisien aikana juuri elokuvista. Ja tietysti upeat Alma Pöysti ja Jussi Vatanen. Kaikki me tiedämme, että Kaurismäellä on erikoinen tapa kuvata: hän on hyvin vaativa näyttelijöilleen, hän kuvaa kohtaukset yhdellä otolla, eikä niitä harjoitella. Alma ja Jussi ovat siis tehneet ilmiömäistä työtä hahmojen elävöittämiseksi.

Kipin kapin elokuvateatteriin, jos et ole vielä nähnyt Kuolleita lehtiä. Kyseessä on elävä suomalainen klassikko, tarkastele asiaa miten päin tahansa.

Alma Pöysti ja Tove

Monet eivät ehkä ole arvannetkaan, että Alman ääni kaikuu joka päivä kaikille HSL:n alueen bussiliikenteen käyttäjille. Vuodesta 2020 lähtien juuri hän on lukenut pysäkkikuulutukset. On mielenkiintoinen yhteensattuma, että samalle vuodelle osui myös hänen läpimurtonsa näyttelijän uralla. Aiemmin Alma oli työskennellyt Svenska Teaternissa, tehnyt elokuvissa ja tv-sarjoissa enimmäkseen pieniä rooleja, päärooleja hänellä oli ollut vain vähemmän tunnetuissa lyhytelokuvissa.

Ensimmäinen merkittävä rooli – ja heti suuri menestys – oli ruotsinkielisessä elämäkerrallisessa draamassa Tove. Tove Jansson on suomalaisille suorastaan pyhä hahmo. Rakastettu kirjailija, taiteilija ja kuvittaja lahjoitti maailmalle muumipeikot ja Suomelle yhden tunnetuimmista ja kaupallisesti menestyneimmistä brändeistä. Ei siis ole vaikea kuvitella, millainen vastuu lankesi pääosan esittäjän harteille. Vastuu painoi myös ohjaaja Zaida Bergrothia. Hänen johtamassaan kuvausryhmässä tärkeimmät tehtävät oli jaettu naisille: kuvaaja Linda Wassberg ja tuotantosuunnittelija Katarina Nykvist Ernroot, käsikirjoittaja Eeva Putro ja tuottaja Andrea Reuter. Tuntuu siltä, että itse Tove Janssonkin olisi voinut olla tyytyväinen tällaiseen ratkaisuun. Elokuvan budjetti oli yli 3,5 miljoonaa euroa. Kuvausaikanaan se oli siis yksi kalleimmista suomalaisista elokuvista ikinä.

Elokuva oli kaiken vaivan arvoinen. Tove sai ensi-iltansa Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Se niitti erinomaisia arvioita ja useita palkintoja, ja se valittiin Suomen viralliseksi Oscar-ehdokkaaksi.

Elokuva ei yritä kertoa kaikkea kuuluisan taiteilijan elämästä. Sen sijaan se keskittyy Janssonin uran alkuun, kuvaa hänen suhdettaan isäänsä ja intohimoista, mutta tuskallista suhdetta teatteritaiteilija Vivica Bandleriin, jota esittää toinen suomalainen supertähti Krista Kosonen. Toven rooli oli Alma Pöystille täydellinen debyytti, jossa hänen näyttelijänlahjansa pääsi loistamaan. Elokuvassa hänet nähdään omapäisenä ja omituisenoloisena taiteilijana, joka ei voi eikä halua kulkea samoja polkuja kuin muut, vaan valitsee oman tiensä. Samalla se on koskettava tarina naisesta, joka herää biseksuaalisuutensa ja riutuu rakkaudesta. Yhdysvaltalainen viihdelehti Variety kirjoitti, että Alma on “loistava ensimmäisessä isossa elokuvaroolissaan ja muistuttaa hyvin paljon oikeaa Tovea”.

Kansainvälinen media kiinnitti näyttelijään huomiota siis jo vuonna 2020. Elokuvan maailmanlaajuinen vienti kärsi kuitenkin pandemian takia. Elokuvan promokampanja järjestettiin kokonaan verkossa. Anton Vanha-Majamaan mukaan kaikki tehty työ on kuitenkin kantanut hedelmää:

– Tove-elokuvan tekijät kampanjoivat Golden Globe- ja Oscar-ehdokkuuksien puolesta ja saivat paljon mediahuomiota. Sen lisäksi, että Alma on loistava näyttelijä, on varmasti ollut merkitystä sillä, että monet, jotka äänestivät hänen ottamisestaan mukaan näin tärkeään ehdokkuuteen vuonna 2023, tunsivat ja muistivat hänet entuudestaan.

Alma Pöysti ja Blue Note

Mielenkiintoinen juttu: Tove-elokuvan menestyksen jälkeen ja muiden isompien projektien kuvausten välissä Alma Pöysti vastaanotti roolin Lontoolaisen elokuvakoulun London Film Schoolin opiskelijan Pavel Andonovin lopputyöstä Blue Note. Andonov oli jo usean vuoden ajan suunnitellut tekevänsä elokuvan niin sanotusta avustetusta kuolemasta, jolloin potilas itse päättää omasta poismenostaan ja saa siihen sopivat lääkkeet lääkäreiltä.

Tämä on hyvin henkilökohtainen elokuva, kertoi Pavel meille haastattelussaan. – Isäni kuoli vuonna 2020 sairastettuaan pitkään ja äitini oli hänen rinnallaan loppuun asti. Heidän avioliittonsa kesti yli 40 vuotta ja he olivat edelleen hyvin rakastuneita. Halusin omistaa elokuvan heidän rakkaudelle, vaikka tarinan itsessään ei ole heidän. Niinpä päähenkilöiden hahmot perustuvat vanhempiini, vaikka hahmot ovatkin nuorempia. Heidän nimensäkin ovat elokuvassa Leena (Alma Pöystin hahmo) ja Boris (David Kozman hahmo).

Etsiessämme näyttelijöitä elokuvan toinen tuottaja Mete Sasioglu ehdotti Almaa. Olin aluksi epäileväinen, koska Alma oli nuorempi kuin äitini, mutta kun näin Alman vieraana telkkariohjelmassa “Pitääkö olla huolissaan?” hän muistutti paljon äitiäni. Olin kuitenkin aluksia varma, että Alman kaltainen kuuluisa näyttelijä tuskin suostuisi osallistumaan tällaiseen pieneen projektiin, mutta Mete ehdotti, että kokeilisimme lähettää käsikirjoituksen Pöystin agentille. Lopulta Alma luki sen ja piti siitä erittäin paljon. Tapasimme Cafe Brahessa, ja kirjaimellisesti 20 minuutissa päätimme, että tämä pitää tehdä yhdessä. Elokuvan valmistuttua olin myös hyvin iloinen siitä, että elokuvan julkaisunkin jälkeen Alma tuki elokuvaa niin aktiivisesti.

Koska kyseessä on opinnäytety, jonka kustansin täysin itse, meillä oli pieni kuvausryhmä ja kaikki työskentelivät ilmaiseksi. Vietimme elokuvassa olevalla saarelle viikon, kuin yksi iso perhe. Kokoonnuimme yhdessä pöydän ääreen kolme kertaa päivässä ja vietimme paljon aikaa yhessä. Minulle oli tärkeää, että kaikki mukana olleet tunsivat pystyvänsä osallistumaan elokuvan tekoon. Halusin myös, että näyttelijät tottuisivat kuvauslokaatioihin, joten majoitimme Alman ja Davidin elokuvassa nähtäviin mökkeihin. Halusin myös kuvata tarinan kronologisessa järjestyksessä, jotta koko työryhmä odottaisi elokuvan loppua, missä Leena avustaa Boriksen kuolemaan.

Koska meillä ei ollut vapaapäiviä eikä taukoja, päätin kuvata tarinan kronologisessa järjestyksessä. David ja Alma eivät tunteneet toisiaan lainkaan ennen kuvauksia. Meillä oli yksi päivä aikaa harjoitella, mutta lopulta päätimme olla harjoittelematta ja vain keskustella elämästä ja siitä, millaiselta meistä tuntuu menettää läheinen ihminen.

Mitä tulee elokuvan nimeen... Isäni oli aina ollut kiinnostunut jazzista, hän soitti trumpettia. “Blue note” on yhden kuuluisan jazzlevyn nimi. Jazzissa sillä nimellä kutsutaan myös niin sanotusti ‘haikeaa’ säveltä. Nimi tuntui siis monella tapaa sopivalta. Päähenkilö on muusikko, ja elokuvassa on kohtaus, jossa hän yrittää soittaa soitinta viimeistä kertaa.

Eräs Letterboxd-sivuston katsoja-arvio kuvaa elokuvaa seuraavasti: “Ensin se tuuditti minut kauneudellaan ja sitten särki sydämeni”. Elokuvassa on tosiaan paljon täyteläistä kuvausta ja suomalaisen luonnon kauneutta, mutta toisaalta myös hienovaraista näyttelemistä – ja kaikkea muuta kuin mukava aihe. Sitä ei kuitenkaan käsitellä liian manipulatiivisella tavalla, vaan ilman liiallista dramatiikkaa. Kauniit otokset vaihtuvat jossain vaiheessa tuskallisen realistisiin puhelinkuvauksiin. Omien sanojensa mukaan Pavel Andonov tiedosti koko ajan, ettei hän ollut ensimmäinen, joka oli tekemässä avustetusta kuolemasta kertovaa elokuvaa:

– Minusta tuntui kuitenkin tärkeältä kertoa pienten arkisten asioiden kautta tarina rakkaudesta kuoleman hetkellä. Kertoa näiden kahden hahmon tarina siitä kuinka he lopussa halusivat vain keskittyä toisiinsa, ja elämän tavallisimpiin pieniin asioihin.

Alma Pöysti ja Puolitoista päivää Netflixissä

Heleän ja tunteikkaan Toven täydellinen vastakohta on Pöystin rooli Netflixin ruotsalaisessa draamassa “Puolitoista päivää”. Näyttelijä esittää psykoottista naista, jota ex-puoliso pitää panttivankina. Suurimman osan elokuvasta hänet nähdään paniikissa ja ase ohimollaan. Elokuva tuntuu rikosuutisraportilta. Se onkin saanut inspiraationsa Ruotsissa tapahtuneesta tositarinasta. Elokuvan ohjaaja ja yhtä päärooleista esittävä Fares Fares oli vuonna 2008 lukenut uutisen, josta sitten tuli elokuvan perusta.

Mies, jota on kielletty tapaamasta omaa tytärtään, ryntää sairaalaan aseen kanssa ja ottaa vaimonsa panttivangiksi. Asiaan sekaantuu poliisi, jonka on pakko ryhtyä kaappaajan ja hänen uhrinsa kuljettajaksi. Loput tapahtumista sijoittuvat auton sisälle. Poliisi yrittää vakuuttaa miestä olemaan vahingoittamatta läheisiään ja itseään. Mutta matkan aikana käy ilmi, että hahmoilla on paljon enemmän yhteistä kuin olisi voinut luulla. Nopeatempoinen trilleri vangitsee katsojien huomion ja nostaa esiin tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja, kuten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja mielenterveyden häiriöistä kärsiviin ihmisiin. Lisäksi se kertoo tarinan vaikeasta mutta aidosta rakkaudesta ex-puolisoiden sekä isän ja tyttären välillä.

Alma Pöysti ja Neljä pientä aikuista

Vuoden 2023 loppupuolella Suomessa sai ensi-iltansa elokuva Neljä pientä aikuista. Alma Pöystillä tekee siinä jälleen vahvan pääroolin. Tarinassa hänen hahmonsa Juulia, menestyvä poliitikko, menee joka päivä töihin eduskuntaan. Yhdessä kirkkoherramiehensä Matiaksen ja poikansa kanssa hän asuu viihtyisässä ja tyylikkäässä asunnossa (Töölössä, tietenkin). Suhde ja seksielämä näyttävät voivan hyvin vuosien jälkeenkin. Siitä todisteena on hyvin, hyvin eksplisiittinen kohtaus elokuvan alussa.

Kunnes eräänä päivänä nainen saa tietää, että hänen miehensä on pettänyt häntä jo pitkään. Tästä eteenpäin elokuva olisi voinut muuttua jälleen yhdeksi tarinaksi elämästä uskottomuuden jälkeen, mutta ohjaaja Selma Vilhunen kaartaa jyrkästi pois kliseistä, sanalla sanoen kyntämättömälle pellolle. Siitä hetkestä alkaen elokuvalla saattaa närkästyttää kaikkein perinteisimpien arvojen kannattajia. Sillä se tutkii yksityiskohtaisesti polyamoriaa – ihmissuhdemuotoa, jossa on mukana enemmän kuin kaksi kumppania. Kyse ei ole enää uskottomuudesta: seksuaalinen ja/tai romanttinen kanssakäyminen uusien ihmisten kanssa tapahtuu kaikkien suhteen osapuolten suostumuksella.

Matkalla kieltämisestä hyväksymiseen Pöystin esittämä hahmo ehdottaa lopulta miehelleen ja tämän rakastajattarelle, että he lopettaisivat piilottelun ja pitäisivät suhteensa ennallaan rikkomatta Juulia perhettä. Ja kuten otsikosta käy ilmi, tarinaan ilmestyy neljäskin hahmo. Hänen kanssaan Juulia onnistuu löytämään seksuaalisuutensa ja aistillisuutensa uudelleen.

Elokuvia rakkausneliöstä on eri aikoina nähty paljon. Usein ne ovat päättyneet siihen, kuinka sankarit ovat myöntäneet virheensä ja yrittäneet palata perheidensä luokse – tai kuinka he ovat aloittaneet kokonaan uusissa suhteissa. Selma Vilhunen taas pohtii parisuhteen vapautta ja vastuuta sekä sitä, voiko useampaa kuin yhtä ihmistä rakastaa. Selma Vilhunen ei tyrkytä mitään näkökulmaa, vaan osoittaa, että elämässä on tilaa muullekin kuin mustalle ja valkoiselle.

– Alma Pöystiä on aina mielenkiintoista seurata, sanoo toimittaja Anton Vanha-Majamaa. – Ja mikä tärkeintä: hän valitsee roolinsa hyvin tarkkaan. Suomessa ei ole paljon rooleja, joten monet näyttelijät ottavat itse asiassa minkä tahansa – ne eivät aina ole hyviä ja mielenkiintoisia. Mutta Alma on uransa alusta lähtien ollut tarkka, hän näyttelee vain todella hyvissä elokuvissa. Hänen roolinsa ovat aina kauniita, enkä nyt puhu niinkään ulkoisesta kauneudesta kuin sisäisestä kauneudesta. Hänen roolisuorituksensa ovat aina koskettavia.

Vuoden 2023 aikana Alma Pöysti on ehtinyt palkintojen pokkaamisen ja punaisilla matoilla esiintymisten lisäksi paiskia kovasti töitä. Siitä päätellen saamme pian nähdä uusia elokuvia, joissa hän on mukana. Kuka tietää, ehkä Hollywoodin tuottajat ovat jo tallentaneet hänen numeronsa muistikirjoihinsa.

Suomennos: Riku Toivola