Арми КууселаArmi Kuusela

Oli vuoden 1952 kesäkuu. Suomi oli juuri pääsemässä eroon noin 400 miljoonan dollarin arvoisista sotakorvauksistaan Neuvostoliitolle, mikä oli ollut maalle valtava urakka – korvausten osuus oli jopa 16 % valtion menoista. Suomi menetti sodassa noin kymmenesosan alueestaan, mukaan lukien Viipurin, joka oli tuolloin Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Lähes puoli miljoonaa asukasta joutui evakuoitumaan Luovutetun Karjalan alueelta muualle Suomeen ja rakentamaan elämänsä uudelleen uuteen paikkaan. Suomalaiset tarvitsivat epätoivoisesti parannusta kansalliseen alakuloonsa ja ilon pilkahdusta elämäänsä. Kauan odotetun kohotuksen suomalaisten mielialaan toi lopulta Armi Kuusela, 17-vuotias nuori nainen perisuomalaisesta maakunnasta.

Sanotaan, että pienistä puroista syntyy suuri virta. Sananlasku ei kuitenkaan tällä kertaa kerro Armista, vaan Miss Universum –kilpailusta, jonka ansiosta hän ponnahti maailmanmaineeseen. Kaikki alkoi siitä, kun vuoden 1951 Miss America -kilpailun voittaja Yolande Betbeze, joka aikoinaan oli opiskellut katolisessa luostarikoulussa, kieltäytyi voittonsa jälkeen esiintymästä uimapukumallina Catalina Swimwearin mainoksissa. Yritys oli tuolloin kilpailun pääsponsori, ja kohun jälkeisen hetken hämmennyksen jälkeen se päätti perustaa uuden Miss USA -kilpailun. Kilpailu ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi, vaan samaan aikaan perustettiin myös Miss Universum -kilpailu, johon nuoret naiset eri maista saapuivat ottamaan toisistaan mittaa niin kauneudessa, viehkeydessä kuin sulavassa käyttäytymisessä ja muissa ominaisuuksissa. Ei varmasti yllätä, että kilpailusta paljastui myös poliittinen vivahde, ja kansainvälisissä piireissä toivottiin myös Suomen osallistumista. Vaaran vuodet olivat vielä suomalaisilla tuoreessa muistissa: sekä Suomessa että ulkomailla pelättiin tuolloin, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen, ja maa muuttuisi kommunistiseksi. Neuvostoliiton tukikohta Porkkalassa oli vain 30 kilometrin päässä Helsingistä, joten miehitysuhka ei ollut aiheeton. Suomalainen neito Miss Universum -kilpailussa olisi osoittanut Suomen vahvoja suhteita muihin länsimaihin, herättänyt kansainvälistä huomiota ja lieventänyt pettymyksen karvasta jälkimakua Yhdysvaltoja kohtaan, kun se toisen maailmansodan vuosina jätti Suomen yksin aggressiivisen naapurinsa kanssa ja hylkäsi sen natsi-Saksan armoille.

Samoihin aikoihin Suomessa, kaukana Kalifornian Long-Beachista, sodissa vammautuneiden auttamiseen keskittynyt järjestö Sotainvalidien Veljesliitto päätti perustaa Suomen Neito -kilpailun. Inspiraation lähteenä oli Edvard Iston kuuluisa maalaus Hyökkäys, jossa Suomen henkilöitymä, Suomi-neito, suojelee maan lakikirjaa Venäjää symboloivalta kaksipäiseltä kotkalta. Kilpailun järjestäjät halusivat löytää siveellisen, hyveellisen ja isänmaallisen kaunottaren vetonaulaksi järjestön varainhankintatilaisuuksiin. Oikean neidon löytämiseksi pyydettiin apua lopulta Seura-lehdeltä. Palaset alkoivat pian loksahdella kohdalleen: samoihin aikoihin Pan American World -lentoyhtiön Helsingin toimiston johtaja alkoi etsiä järjestäjää kauneuskilpailulle, jonka osallistujista valittaisiin Suomen edustaja Miss Universumiin. Myös hän kääntyi Seuran puoleen, ja lopulta toukokuussa 1952 se järjesti yhdessä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa kansallisen kauneuskilpailun. Kilpailu ei ollut täysin ensimmäinen laatuaan, sillä ensimmäinen missikilpailu pidettiin Suomessa jo vuonna 1919, mutta silloin osallistujia arvioitiin valokuvien perusteella. Ensimmäiset nykyaikaisia kauneuskilpailuja muistuttavat Miss Suomi -kisat järjestettiin vuonna 1931, ja siitä lähtien ne on järjestetty vuosittain aina tähän päivään saakka. Sotavuosien aikana kilpailua ei järjestetty. Vuonna 1952 Miss Suomi -kilpailua pidettiin kuitenkin liian amerikkalaisena, eikä kilpailussa vallinnut pin-up-tyyli sopinut arvoihin, joita Miss Universum -osallistujan tuli edustaa. Puolialastomien neitojen sijaan kilpailuissa haluttiin nähdä herttaisia ja hyveellisiä, Kalevalan Ainon kaltaisia neitosia. Osallistujia Suomen Neitoon etsittiin ympäri Suomea, ja lopulta kilpailuun löydettiin kokonaiset 13 osallistujaa.

Kesäkuun 20. päivänä Armi Kuusela nousi lentokoneeseen Malmin lentokentältä tietämättä, että oli matkalla maailmanmaineeseen. Mukaan matkalle Armi otti siskonsa Sirkan.

Suomalaisia toimittajia ei ollut kilpailussa paikalla lainkaan. Tapahtumista saatiin kuitenkin lopulta ensikäden tietoa: syksyn 1952 aikana Seura julkaisi Armi Kuuselan kirjoittaman artikkelisarjan Kuningatarmatkani, jossa hän kuvailee tarkasti Kaliforniassa vietettyä viikkoa. Päivät olivat täynnä tapaamisia, tutustumiskäyntejä, lounaita ja kuvauksia. Utelias ja äänekäs yleisöjoukko seurasi mukana tapahtumissa, sillä kilpailuviikon ohjelma oli julkaistu ennakkoon. Erityisen uuvuttavaksi osoittautui kukkaiskulkue, jossa jokainen osallistuja esiintyi omassa runsain kukkasin koristellussa vaunussaan. ”Jos kaupunkilaisilla oli näystä jotakin iloa, niin me kyllä saimme siitä ilosta maksaa. Ensimmäiset pari sataa metriä sujuivat luonnollisen hymyn merkeissä, mutta kun muutama helteinen bulevardi oli takana, alkoivat poskilihakset tuntua kuminaamiolta ja leuat olivat loksahtamisillaan sijoiltaan. Hymyileminenkin on työtä, kun sitä tekee useita kilometrejä”, Armi kirjoitti kokemuksestaan. Viikon tohinan jälkeen Armi ymmärsi, että voittaja tuomittaisiin elämään valokeilan alla ja joutuisi jatkuvan tarkkailun kohteeksi, eikä se ollut lainkaan sitä, mistä hän oli unelmoinut. Hänellä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, vaan show’n tuli jatkua.

Armi ei osannut odottaa kilpailun voittoa, eikä hän ollut edes valmistellut puhetta semifinaalia varten, johon 30 kilpailijasta valittiin kymmenen. Hänen täytyi improvisoida – vieläpä hänelle vieraalla englannin kielellä. Kun jäljellä oli enää kymmenen neitoa, jännitys pukuhuoneissa oli lähes käsinkosketeltava. Armin ei kuitenkaan tarvinnut kauaa jännittää: pian hänet haettiin kiireesti eri huoneeseen, jossa häneltä riisuttiin Miss Suomi -nauha. Pian nuori suomalaisneito asteli lavalle Miss Universum -nauha yllään salin raikuessa suosionosoituksista. Oh, You Beautiful Doll -kappaleen soidessa hänet kruunattiin voittajaksi alun perin Romanovien suvulle kuuluneella kruunulla. Pieni, tummanpunainen ja samettinen kruunu oli koristeltu noin 1 500 timantilla, joiden yhteispaino oli 300 karaattia. Kruunu oli valmistettu alun perin vuonna 1884 Aleksanteri II:n nuorimman pojan Sergei Aleksandrovitšin ja Jelisaveta Fjodorovnan häihin. Jelisaveta oli tulevan keisarinna Aleksandra Fjedorovnan vanhempi sisko. Siitä lähtien kruunu oli kuulunut Romanovien suvun morsianten häävarustukseen. Bolševikit arvioivat myöhemmin kruunun timanttien arvon ja myivät sen ulkomaille vuonna 1926.

Voittajaa valokuvattiin vielä parin tunnin ajan, ja lopulta hänet vietiin poliisin valvonnan alla myöhään illalla hotelliin. Pökerryttävä päivä oli päättymässä, ja ensimmäiselle maailmankaikkeuden kauneimmaksi valitulle neidolle oli koko maailma auki. Uupunut Armi haaveili kuitenkin vain yhdestä asiasta – kunnon yöunista. Hänen vaatimaton toiveensa ei kuitenkaan toteutunut, vaan puhelin soi ensimmäisen kerran kuudelta aamulla.

Kilpailun voitosta Armi sai palkinnoksi muun muassa kermanvärisen urheiluauton, timanttikellon ja seitsemänvuotisen elokuvasopimuksen Universal Studiosin kanssa. Elokuvapomojen suureksi yllätykseksi Armi hylkäsi sopimuksen, koska hän halusi suorittaa opintonsa loppuun Suomessa. Faktat puhuivat puolestaan: kauneuskuningatar ei ollut pelkkä kaunis nukke, vaan päättäväinen, itsenäinen nuori nainen, joka pystyy tekemään myös epätavanomaisia päätöksiä.

Uutiset siron ja aurinkoisen neidon voitosta kantautuivat nopeasti Suomeen. Kaikki suurimmat mediat uutisoivat Armin voitosta etusivullaan. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kirjoitti, että Armi oli noussut maailmanmaineeseen pohjoisella keveydellä ja päihitti etelän tummat ja tuliset vastustajat. ”Ulkoinen kauneus ei ollut arvostelulautakunnan silmissä ainoana mittapuuna, sillä naiselta, jolle on jo ennakolta luvattu monivuotinen elokuvasopimus, odotetaan sentään muutakin henkistä vireyttä ja tasapainoa, joka kuvastuu ulospäin koko hänen esiintymisessään”, kirjoitti Ilta-Sanomat. Mainittakoon, että voittoon ei poliittinen peli vaikuttanut, kuten toimittaja Maria Schulgin osuvasti toteaa: ”Voittaa ei voi, jos ei ole voiton arvoinen. Olen katsonut kuvia kisoista eikä kilpailijattarista kukaan nouse ohi Armin. -- Hänessä oli voittajalta vaadittua ulkoista ja sisäistä karismaa.”

Armin lisäksi koko Suomi tunsi itsensä Tuhkimoksi, joka oli vihdoin päässyt tanssiaisiin. Suomalainen historioitsija ja politologian tohtori Jukka Tarkka muotoili asian näin: ”Tuntui kuin salotöllin tyttö olisi päässyt maailman huipulle ja vetänyt sinne mukanaan koko kansan.” Elokuun ensimmäisenä päivänä, vain pari päivää ennen Helsingin olympialaisten päättymistä, kuukauden Yhdysvalloissa ja Kanadassa matkustanut tuore Miss Universum saapui uudelle Seutulan lentokentälle. Lentokenttä, joka nykyään tunnetaan Helsinki-Vantaan lentoasemana, oli rakennettu varta vasten Helsingin olympialaisia varten.

Jo valmiiksi olympialaistohinasta kiihtynyt yleisö vaikutti kirjaimellisesti menettäneen järkensä. Juhlallisesta seremoniasta ei tullut tungoksessa mitään, koska riemuitseva, hullaantunut yleisö tunkeutui kentälle esteiden läpi. Armi tervehti väkijoukkoa auton katolta. Samana iltana Töölön Pallokentällä järjestettiin Armin kunniaksi juhla, johon oli myyty 25 000 lippua. Sielläkin kiihkeä fanijoukko ryntäsi lipuntarkastajien ohi kentälle. Tuhansia helsinkiläisiä ja kaupungin olympiavieraita virtasi kaduille tervehtimään kauneuskuningatarta, joka saapui paikalle avoautollaan. Kentällä taas soitti yhteensä 149 soittajan varusmiessoittokunta. Huuma ei kuitenkaan sammunut siihen, vaan elo- ja syyskuun aikana Armi esiintyi Sotainvalidien Veljesliiton järjestämällä kiertueella 60 tilaisuudessa 35 eri paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Armi painoi töitä ilman taukoja: tapaamisiin saapui valtavasti ihmisiä, ja ihmiset jopa ostivat lippuja samaan junaan, jossa Armi matkusti, jotta pääsisivät kulkemaan maailman kauneimman naisen ohi ja kättelemään maailman kauneinta kättä.

Jo samana syksynä Armi allekirjoitti elokuvasopimuksen. Käsikirjoituksen elokuvaan Maailman kaunein tyttö laati itse Mika Waltari, ja vaikka kriitikoilta satelikin kielteisiä arvosteluja, elokuva keräsi salit täyteen katsojia useiden kuukausien ajan.

Lopulta Armin elokuvaura ei edennyt, eikä hän päätynyt yliopistoonkaan. Väliin tuli rakkaus, joka roihahti toisella puolella maailmaa. Maaliskuussa vuonna 1953 Miss Universum kutsuttiin Manilaan kruunaamaan vuoden Miss Filippiinit. Manilassa Armi hurmasi valtion korkeimmat edustajat, osallistui Manilan kansainvälisten markkinoiden tapahtumiin, kävi tanssiaisissa ja jatkoi matkaansa lopulta Japaniin särkynein sydämin: vierailunsa aikana hän ehti rakastua täysin sekä itse maahan että erääseen erityiseen filippiiniläismieheen. Virgilio Hilario oli Yhdysvaltain Columbian yliopistosta valmistunut miljonääri ja pankkiiri. Hän seurasi Armia Japaniin, ja viikon päästä he menivät naimisiin Pyhän Ignatiuksen kirkossa Tokiossa. Armi sai sulhaseltaan lahjaksi vihkisormuksen kolmen karaatin timantilla ja uuden Cadillacin. Hääkuvissa Hilariolla on musta silmä: hän oli tapellut baarissa amerikkalaisen merimiehen kanssa, joka oli häirinnyt Armia.

He elivät pitkään ja onnellisina, mutta yhdessä heidän elämänsä ei päättynyt: Virgilio Hilario kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1975 heidän palattuansa perhelomalta Suomesta. Avioliiton aikana Armi oli oppinut tagalogin kielen, esiintynyt mainoksissa, tehnyt töitä yhdessä miehensä kanssa ja – mikä tärkeintä – saanut viisi lasta, jotka kaikki saivat suomalaiset nimet. Tytär Anna-Lisa, joka myöhemmin voitti Miss Filippiinit -kilpailun, sai tietää äitinsä Miss Universum -voitosta vasta koulussa, kun eräs oppilas oli kiusannut häntä ja sanonut: ”Miksi olet niin ruma, kun äitisi on Miss Universum?”

Parin vuoden leskeyden jälkeen Armi tapasi amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin, jonka kanssa hän asuu Kaliforniassa. Kun he aika ajoin vierailevat Suomessa, aviomies yllättyy aina, kuinka Armi otetaan kotimaassaan vastaan edelleen samalla hurmoksella kuin 70 vuotta sitten.

Vuonna 1962 ilmestyi Armi Kuusela-Hilarion elämäkerta Armi Kuusela: Muhokselta maailmanmaineeseen. Kannessa vuoden 1952 Miss Universum muistuttaa hätkähdyttävän paljon Marilyn Monroeta, joka tuolloin oli jo hyvin kuuluisa. Yhdennäköisyyden vahvistaa myös missiasiantuntija Maria Schulgin: ”Armissa oli kiehtovaa suloisuutta. Hänessä oli hyvin paljon samaa näköä kuin Marilyn Monroessa: kauniit silmät ja huulet sekä lyhyt, vaalea ja hieman pörröinen tukka. Ruumiinrakenteeltaankin he muistuttivat toisiaan.” Vuoden 1952 Seura-lehden kannessa Armi esiintyi suomalaisessa kansallispuvussa, mikä ei ollut aivan sen ajan kauneusihanteiden mukaista. Kannessa on kuitenkin todellinen kaunotar, joka on kuin Aino: herttainen ja nuhteeton, oikea Suomi-neidon ilmentymä.

Suomennos: Maria Doudko