Дёрк Денер. Хранитель наследия Tom of Finland Durk Dehner. Tom of Finlandin perinnön vaalija

CL: Tervehdys, Durk! Vai pitäisikö minun kutsua sinua nimellä arvon herra "Sir Durk" nyt, kun sinut on Suomessa lyöty ritariksi?

DD: Ei, sinun ei tarvitse herroitella minua. Vaikka se hyvältä kuulostaakin. Ja on minulle monella tapaa jännittävä ja arvokas titteli. Tomin (taiteilijan oikea nimi on Touko Laaksonen) poismenosta on jo 30 vuotta. Lupasin hänelle, että häntä ei unohdeta, että minä aion istuttaa hänen taiteensa pop-kulttuuriin ja suomalaiseen kulttuuriin. Niin että hänestä tulee yhtä olennainen osa sitä, minkä ihmiset mieltävät suomalaiseksi taiteeksi, kuin Tove Janssonista. Olen pitänyt sanani tähän päivään asti. Näin saamani palkinto on tunnustus minun, mutta tietenkin myös Tomin ansioista. Niiden ihmisten, jotka aikoinaan yrittivät vähätellä Tomia, täytyy miettiä asiaa uudelleen nyt, kun kerran hallituskin on minut palkinnut. He varmasti tajuavat, että nyt kun häntä kiitellään kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt Suomen hyväksi, meidän on tullut aika tarkastella uudelleen sitä, kuka Tom of Finland on ja mistä hänessä on kyse.

СL: Tom of Finlandin näyttely ”Rohkea matka” kesti puoli vuotta. Siellä oli itse asiassa esillä tähän mennessä laajin kokoelma taiteilijan töitä. Miltä sinusta itsestäsi tuntui olla mukana näyttelyn avajaisissa?

DD: Olin odottanut näyttelyä 10 vuotta. Siitä lähtien, kun aloitimme yhteistyön Kiasman kanssa. Joka vuosi muistuttelin museon johtoa ja kuraattoreita siitä, että olisi hienoa kunnioittaa Tomin muistoa. Lopulta he suostuivat, sovimme päivämäärät ja aloimme kerätä teoksia.

CL: Kävin näyttelyssä useita kertoja ja järjestin pieniä opastuskierroksia eri kaupungeista ja maista tulleille kavereilleni. Mieleeni on jäänyt, kuinka eräs ystäväni, joka ei ennen tiennyt Tomin töistä yhtään mitään, tirautti jossain vaiheessa jopa kyyneleen.

DD: Sepä mielenkiintoista. Mikä Tomin teoksissa herätti hänessä sellaisia tunteita? Luulen, että kyse on vapauden tunteesta. Vapaudesta luoda, vapaudesta ilmaista itseään, vapaudesta osoittaa kiintymystä ja seksuaalisuutta ilman estoja. Monet muut taiteilijat seurasivat Tomia ja hänen työtään eivätkä suinkaan siksi, että he itse olisivat homoja (he eivät välttämättä ole homoja), vaan siksi, että näkivät, kuinka Tom kykeni muuttamaan homoseksuaalien käsitystä itsestään ja heteroseksuaalien käsitystä homoseksuaaleista. Hän on siis muuttanut kulttuuria, ainakin länsimaista kulttuuria. Tietenkin monilla alueilla ja varmasti joissakin maissa meitä edelleen vihataan, mutta ylpeyttämme he eivät voi viedä. Vapaus kumpuaa syvältä kulttuuristamme. Ja se periytyy sukupolvelta toiselle.

CL: Kun sovimme tästä haastattelusta sähköpostitse, kumppanisi asiakaspäällikkö S. R. Sharp kertoi Tom of Finland -säätiön pitävän tärkeänä, että Kiasman näyttelyssä teosten esittelytekstit käännettäisiin myös venäjäksi. Miksi?

DD: Siihen ovat syynä Venäjän nykytilanne ja suhteet Suomeen vuosien varrella. Ennen sotaa täällä kävi eniten turisteja juuri sieltä. Maa oli aikoinaan autonominen osa Venäjää. Meidän pitäisi arvostaa Suomen venäjänkielisiä. Nyt käytävän sodan takana on vain yksi mielipuoli. Uskon, että kun tämä kaikki on ohi, ihmisvirta rajan puolin ja toisin palautuu luontevasti entiselleen. Haluan myös kertoa teille tarinan, jonka Tom kertoi minulle. Hän vitsaili aina, että hänen elämänsä kenties parhaat vuodet osuivat toisen maailmansodan aikaan.

CL: Miksi?

DD: Siksi, että silloin hän harrasti paljon seksiä. Hän kertoi minulle, että hän harrasti seksiä suomalaisten taistelutovereidensa kanssa. Ja sitten saksalaiset tulivat taistelemaan suomalaisten rinnalle venäläisiä vastaan, ja hän harrasti seksiä heidän kanssaan puistoissa öisin. Kun Suomi hävisi, solmi aselevon Venäjän kanssa ja alkoi taistella saksalaisia joukkoja vastaan, hän tutustui myös venäläisiin sotilaisiin. ”He näyttivät omalaatuisilta, koska tulivat Itä-Siperiasta, mutta olivat yhtä kiimaisia kuin muutkin miehet”, Tom kertoi. ”Ja minä hoidin vain velvollisuuteni ja pidin huolen siitä, että kaikki olivat tyytyväisiä.”

СL: Muistan olleeni noin 15–16-vuotias, kun aivan sattumalta törmäsin Tom of Finlandin piirustuksiin jollakin foorumilla, olin järkyttynyt ja ihastunut samaan aikaan. Mutta siellä ei lukenut, kuka oli tekijä. Sain siis vasta noin 10 vuotta myöhemmin tietää, että hän oli suomalainen taiteilija. Kuinka sinä tutustuit Tomiin ja hänen töihinsä?

DD: Kerroit kuvien kiinnittäneen huomiosi ja tehneen suuren vaikutuksen. Näin kävi myös minulle, kun olin 26-vuotias. Olin newyorkilaisessa ”nahkabaarissa” (jossa kokoontuu homomiehiä, jotka tykkäävät käyttää nahkavaatteita ja harrastavat yleensä S&M:ää – huom. Culturalist). Näin seinällä pienen julisteen, jossa mainostettiin moottoripyörärallia. Siinä oli vanginvartija avainten kanssa. Kuvasta välittyvä energia oli niin voimakas, että se lumosi minut täysin. Otin julisteen alas, taitoin sen kokoon ja piilotin nahkatakkini taskuun. Seuraavana päivänä minut oli kutsuttu valokuvattavaksi. Siellä oli toinenkin taiteilija, Etienne. Tulin paikalle samassa takissa, jossa pidin julistetta, näytin hänelle kuvaa ja kysyin, tunsiko hän tekijän. Etienne ei ainoastaan tuntenut tekijää, vaan antoi minulle tämän osoitteen ja ehdotti, että kirjoittaisin Tomille kirjeen. Ja minä päätin, että miksipä ei!

CL: Siitä tuli siis jonkinlainen hänen teoksistaan haltioituneen fanin kirje?

DD: Joo, kerroin hänelle, mitä kävin läpi sen piirroksen kanssa. Ja hän vastasi minulle. Siitä alkoi meidän kirjeenvaihtomme. Sittemmin lähdin New Yorkista ja muutin Los Angelesiin. Eräänä päivänä hän kirjoitti minulle kertoakseen, että hänellä oli suunnitteilla kaksi näyttelyä, yksi San Franciscossa ja toinen Los Angelesissa. Niinpä hän aikoi tulla ensimmäistä kertaa Amerikkaan. Muistan vastanneeni: ”Soisitko minulle kunnian toimia isäntänäsi vierailusi aikana?”. Hän suostui. Hän viipyi luonani noin viisi viikkoa. Järjestin hänen kanssaan paljon julkisia tilaisuuksia ja olin periaatteessa hänen assistenttinsa. Näin, kuinka nuoria miehiä tuli yksi toisensa jälkeen Tomin luokse ja kertoi, kuinka tärkeä hän oli ollut heidän oman kasvunsa kannalta. He halusivat kiittää ja kätellä häntä. Tajusin, että Tom of Finland ei ollut pelkästään hyvä taiteilija, vaan hän todella teki jotain sellaista, mikä muutti homokulttuuria, muutti näiden nuorten tapaa kasvaa ja sitä, mitä he ajattelivat itsestään. Se tuntui niin väkevältä, että päätin itsekin tehdä kaikkeni ja auttaa häntä tekemään sitä, mihin hän ei itse elämänsä aikana pystynyt.

СL: Mitä esimerkiksi?

DD: Suomessa kukaan ei siihen aikaan tarjonnut hänelle apua. Esimerkiksi piratismin vastaisessa taistelussa. Tomin teokset levisivät ympäri maailmaa hänen tietämättään, mutta minä keksin keinon puuttua siihen. Perustimme oman kustantamon ja painatimme kirjoja, joissa oli hänen teoksiaan, jotta hän pystyi valvomaan laatua. Ennen kuin Tom kuoli, hänestä kirjoitettiin elämäkerta ja ohjaaja Ilppo Pohjola kuvasi dokumenttielokuvan nimeltä ”Daddy and the Muscle Academy”.

CL: Korjaa, jos olen väärässä, mutta tulee sellainen fiilis, että Tomi ei ollut kovin varma itsestään. Kärsikö hän niin sanotusta ”huijarisyndroomasta”?

DD: Luulen, että erehdyt tässä asiassa. Tom työskenteli kansainvälisessä mainostoimistossa, eikä hän ollut ujo. Hän oli hyvinkin itsevarma. Mutta hän oli myös suomalainen. Suomalaisiahan opetetaan olemaan vaatimattomia, eikä kehuskelemaan sillä, keitä he ovat tai mitä he tekevät. Niinpä hän saattoikin sanoa: ”Nämä ovat vain näitä minun likaisia piirustuksiani.” 60-vuotiaana hän tunnusti haaveilleensa alusta asti, että hänen taiteensa leviäisi laajalle, että se muuttaisi homojen asenteita itseään kohtaan ja että se leviäisi ympäri maailmaa. Ja vaikka kaikki tämä tapahtui ennen internetiä, hänen maineensa 1970- ja 80-luvuilla oli valtava. Tom kiersi näyttäytymässä kaikenlaisissa homopaikoissa. Hänen teoksistaan tuli onnellisuuden symboli.

CL: Hän menestyi niin hienosti Yhdysvalloissa, mutta oli täysin tuntematon kotimaassaan Suomessa.

DD: Kyse ei ollut siitä, että Tom olisi häpeillyt sitä tai pelännyt. Kyse oli hänen pikkusiskostaan. Kaija oli invalidi ja hyvin riippuvainen Tomista. Hän oli myös taiteilija ja oli saanut varsin pian tietää Tomin piirustuksista. Kaijaa hävettivät ja inhottivat Tomin teokset, hän piti niitä pornografisina. ”Sinulla ei ole oikeutta tahrata perheemme kunniaa, menetän kaikki ystäväni, kukaan ei halua puhua kanssani”, hän oli sanonut Tomille. ”Kaikki on sinun syytäsi.” Niinpä Tom pysyi hiljaa. Kaikki ne vuodet Tom oli tietenkin Suomen homoyhteisön jäsen. Kaikki siellä tiesivät hänestä, mutta hän ei voinut astua julkisesti esiin. Kun Tomin kuoleman jälkeen kerroin Kaijalle, että hänen töitään oli nyt esillä New Yorkin modernin taiteen museossa, tämä totesi: ”Mitähän heidän päässään oikein liikkuu?”.

CL: Kaija-sisko ei siis lopulta voinut hyväksyä, että Tomin teokset olisivat jotain muuta kuin ”likaisia piirroksia”?

DD: Sinä päivänä, kun Tom kertoi Kaijalle tekeillä olevista dokumenttielokuvasta ja elämäkerrasta, tämä oli raivoissaan. Mutta hän teki sen – tuli julkisesti ulos kaapista. Ja tiedätkö, mitä kaikkein ihmeellisintä tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Olin tuonut Tomin kotiin sairaalasta, jotta hän voisi kuolla omassa kodissaan, eikä sairaalan seinien sisällä. Hän näki uutiset televisiosta. Siinä puhuttiin suomalaisesta taiteilijasta Tom of Finlandista, hänestä julkaistavasta dokumenttielokuvasta ja suomenkielisestä elämäkerrasta. Kun palasin Los Angelesiin, hän soitti minulle puhelun. Jopa luurin läpi saattoi tuntea, miten hänen kasvonsa loistivat – hän oli onnellinen. Koska hän toivoi, että hänet tunnettaisiin omassa kotimaassaan.

СL: Jos sinulla olisi nyt mahdollisuus sanoa hänelle jotakin, mitä sanoisit?

DD: Jos hän olisi täällä tänään, sanoisin: ”Tom, olemme saaneet paljon aikaan! Taidettasi rakastetaan ja se tunnetaan kaikkialla maailmassa, ja he näkevät, mitä sinulla on sanottavaa. Maailmassa on kuitenkin vielä monia paikkoja, joissa homoseksuaalina ei ole turvallista, ja meillä on paljon työtä tehtävänä sen muuttamiseksi.”

СL: Vuonna 1984 olit perustamassa Tom of Finland -säätiötä. Miten se tapahtui ja millaisia yhteisiä tavoitteita teillä oli taiteilijan kanssa?

DD: Tom halusi ehdottomasti perustaa arkiston. Että olisi joku paikka ja katalogi, josta voisi tutkia hänen tuotantonsa historiaa. Saimme voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen aseman. Myös monet taiteilijaystävämme olivat toistuvasti pyytäneet meitä ottamaan muutamia töitään kokoelmiimme. Me tuumimme Tomin kanssa, että miksi emme avaisi oviamme ja antaisi ihmisten yksinkertaisesti lahjoittaa meille taideteoksia. Ja sitten nähtäisiin, mitä siitä seuraa. Niin me teimme. Nyt meillä on yksi maailman suurimmista homoeroottisen taiteen arkistoista. Siellä on kymmeniä tuhansia taideteoksia. Täydennämme sitä jatkuvasti, keräämme teoksia ja dokumentoimme niitä. TOM House sijaitsee yhdellä Los Angelesin kukkuloista. Talossa asumme minä, kumppanini, eräs toinen ystäväni ja yleensä kolme taiteilijaa. He tulevat meille tekemään töitään ja tutkimaan arkistoja. Järjestämme opastettuja kierroksia, työpajoja ja taidefestivaaleja. Kaikella tällä on yksi päämäärä: seksuaalisuuden ja vapauden vaaliminen.

CL: Kaiken muun lisäksi olit myös Tomin malli. Miltä sinusta nykyään tuntuu, kun näet itsesi kirjoissa, postikorteissa ja julisteissa?

DD: Kun näen kuvani kirjassa, se tuntuu mukavalta. Siitä on 37 vuotta, olen nyt 74-vuotias. Ja kuten näet – minä sinnittelen yhä. Olen oppinut olemaan kiitollinen elämäni kaikista vaiheista. En ole tietenkään enää sama nuori mies kuin silloin. Mutta se ei tarkoita, etteikö voisi olla viehättävä sellaisena kuin on, sellaisena kuin itsensä kantaa ja millaista energiaa säteilee. Kun näen itsestäni kuvia lehdissä, ajattelen toisinaan, että kaikki on vähän niin ja näin. Mutta samaan aikaan kuulen usein muiden ihmisten sanovan: ”Katsopas, miten upealta näytät!”.

СL: Autoit Tomia aikoinaan monin tavoin ja jatkat hänen työtään edelleen. Entäpä miten hän on auttanut sinua henkilökohtaisesti?

DD: Olin etsinyt tarkoitusta elämälleni, eikä minulla yksinkertaisesti ollut sellaista. Olin nuori mies, jolla oli hauskaa ja joka kokeili yhtä sun toista. Mutta kun näin kaikki ne nuoret, joista oli tärkeää puristaa Tomin kättä, se kosketti minua syvästi. Tom antoi minulle mahdollisuuden omistautua asialle, jolla oli merkitystä. Hänen ansiostaan elämäni oli täynnä mahdollisuuksia ja minä tartuin niihin. Minun iässäni on hyvin epätavallista asua kommuunissa. Useimmat ihmiset hakeutuvat iän karttuessa omaan rauhaan. Minulla ei ole paljoa yksityisyyttä. Mutta se tuntuu kuin eläisi paratiisissa. Nimittäin ihmisillä, jotka käyvät luonamme, on hyviä aikomuksia. He tuntevat olonsa vapaaksi täällä. Eräs nuori mies sanoi minulle kerran: ”En tiedä, sovinko teidän joukkoonne. En oikeastaan välitä noista nahkahommista.” Vastasin: ”Tule ja ole oma itsesi.” Sama koskee transihmisiä: heitä on meillä sekä taiteilijoina että asukkaina. Ja huh, miten ihanaa elämää se onkaan!

Suomennos: Riku Toivola