Жизнь как стекло. Стойкая и хрупкая Гуннель Нюман Lasielämää. Luja ja hauras Gunnel Nyman

Vuonna 2019 Helsingin Designmuseo sai lahjoituksena Gunnel Nymanin, maailmankuulun 1900-luvun suomalaisen muotoilijan arkiston. Vuonna 2021 museossa avautui näyttely, jossa tätä laajaa kokoelmaa esitellään yleisölle. Lukuisten asiakirjojen, valokuvien, piirustusten, luonnosten ja kirjeiden joukosta huomioni kiinnittyi papereihin, joihin oli tulevien teosten piirustusten ohella raapustettu ostoslistoja ja/tai luetteloita kotitöistä, ruokaohjeita ja lapsilta kuultuja hauskoja sananparsia. Yhdistelmä oli odottamaton ja koskettava, se paljasti taiteilijasta aivan uudenlaisen – kotoisan, henkilökohtaisen ja naisellisen puolen, joka yleensä jää hänen tuotantoaan tutkivien ja ihastelevien katseiden ulkopuolelle.

Syöpään vasta 39-vuotiaana kuolleen Gunnel Nymanin elämäkerta on myös hyvä esimerkki siitä, miten paljon lahjakas ihminen, ja vieläpä nainen, voi lyhyen elämän aikana saavuttaa. Hänestä ehti kasvaa luja ammattilainen, monilapsisen perheen äiti ja vaimo. Hän jätti jälkeensä rikkaan taiteellisen perinnön ja viitoitti tuleville lasintekijöille tietä teoreettisissa töissään. Hänen luomansa eri materiaaleilla ja tekniikoilla toteutetut esineet niittivät palkintoja kirjaimellisesti vuodesta toiseen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lasia, tekstiilejä, fajanssia, huonekaluja, valaisimia ja jopa tapetteja – siinä on luettelo eri palkintoluokista vuodesta 1930 vuoteen 1951, jolloin hänelle myönnettiin postuuminakunnianosoituksena kultamitali Milanon Triennaalissa.

Gunnel Nyman, tyttönimeltään Gustafsson, syntyi Turussa vuonna 1908. Vuonna 1922 Gustafssonin perhe muutti Helsinkiin ja vuonna 1927 Gunnel pääsi Taideteollisuuskeskuskouluun, josta menestyksekkäästi valmistui huonekalusuunnittelijaksi vuonna 1932. Tuohon aikaan teolliset muotoilijat työskentelivät hieman samaan tapaan kuin freelancerit nykyään: tehtaat teettivät heillä tilauksia avointen suunnittelukilpailujen kautta.

Koulusta saadut tiedot ja taidot loivat nuorille muotoilijoille mahdollisuuden työskennellä erilaisten materiaalien parissa. Gunnel valitsi lasin. Nuoreen taiteilijaan vaikutti tällä alalla suuresti hänen opettajansa Taideteollisuuden keskuskoulussa – Arttu Brummer, säteilevä luova persoona, jonka käsialaa on muun muassa Eduskuntatalon sisustuskokonaisuus. Juuri Brummer tutustutti Nymanin Riihimäen lasitehtaaseen, josta nuoren muotoilijan ura lopulta alkoi.

Arttu Brummerilla oli oma käsityksensä funktionalismista, joka oli vallitseva tyyli maailmansotien välisessä Euroopassa. Hänen mielestään esineiden käytännöllisyys ei saanut mennä taiteilijan intuitiivisen näkemyksen ja esineen muodon edelle. Samanlaisesta lähestymistavasta tuli sittemmin myös Nymanin tavaramerkki. Hänen lasiteoksissaan välittyy aina selkeä ajatus, niiden muoto on puhdas kaikesta konkreettisesta ja materiaalisesta, kaikki turha on karsittu pois. Brummer vertasi Gunnel Nymanin töitä sittemmin Helene Schjerfbeckin maalauksiin, joissa taiteilija saavutti korkeimman mahdollisen ilmaisuvoiman abstraktien ja pelkistettyjen taiteellisten keinojen avulla.

Näin Nymanin töitä luonnehtii puolestaan suomalainen taidehistorioitsija Kerttu Niilonen: ”Hänen lasinsa eivät ole ohuita ja hauraita vaan massiivisia ja täynnä väkevää elämää. Mutta niissä on samalla tähän massiivisuuteen yhtyneenä ihmeellistä keveyttä ja kuulasta aineettomuutta, niin että ottaessamme esineen käteemme hätkähdämme tuntiessamme sen todellisen painon.”

Nousujohteisen uran ja näyttelyiden lomassa Gunnel eli myös onnellista yksityiselämää: vuonna 1936 hän avioitui asianajaja Gunnar Nymanin kanssa. Vaikeina sotavuosina taiteilijan ura kukoisti ja hänen perheensä kasvoi vauhdilla. Nymanien ensimmäinen tytär syntyi vuonna 1940, toinen vuonna 1941. Sama vuosi oli hänelle myös taiteellisesti huikean menestyksellinen, sillä hän loi yhden tunnetuimmista ja rakastetuimmista taide-esineistään nimeltä ”Fasetti I”.

Teoksen nimi viittaa lasin reunaan tehtyyn viisteeseen: ”Fasetti I” näyttää ikään kuin kuperalta ovaalilta palaselta mitä kirkkainta kristallia. Täydellisesti hiottu pinta korostaa lasin massaa ja saa valon taittumaan virheettömästi lasikerroksen paksuuden mukaan. Gunnel Nymanin arkistossa on luonnos, joka osoittaa, miten taiteilijan ajatus syntyy ja muuntautuu: siinä puun lehteä kuvaava piirros pelkistyy ja muuntuu yhä abstraktimmaksi. Lopulta jäljelle jää vain luonnon sisin olemus. Lasiteos näyttää siltä kuin ikkunasta olisi lennähtänyt sisään lehti ja laskeutunut pöydälle, jolloin lehdestä tulee vain pinta, abstrakti muoto. ”Fasetti I” erottui radikaalisti kaikesta noina vuosina tuotetusta taidelasista. Niinpä, kuten todellisten taideteosten kohdalla usein käy, sen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen tarvittiin aikaa. ”Fasetti I” oli syntyaikanaan täysin ainutlaatuinen teos ja ennakoi koko 1900-luvun puolivälissä maailmankuuluksi nousseen suomalaisen modernin lasidesignin kehitystä.

Niin ikään vuonna 1941 taiteilija suunnitteli taide-esineen, joka nimettiin lopulta vasta vuonna 1946. Laakea, sileäksi kiillotettu malja, jonka reunat muistuttavat barokkikartussia, sai nimekseen "Elisabeth". Se oli Suomalais-Brittiläisen yhdistyksen häälahja Englannin kuningatar Elisabet II:lle ja prinssi Philipille ja lunasti arvoisensa paikan Buckinghamin palatsin kokoelmassa.

Vuonna 1945 päättyi sekä toinen maailmansota että Lapin sota Suomessa. Silloin Gunnel Nyman oli vielä hyvässä kunnossa ja perheeseen syntyi kolmas tytär. Mutta, kuten tiedämme, taiteilijalla oli jäljellä enää kolme vuotta elinaikaa.

Gunnel työskenteli mielellään iltaisin kotona perheensä ympäröimänä. Talon hälinä, melu, lasten leikit - mikään ei häirinnyt häntä, vaan päinvastoin hän oli iloinen kaikista hetkistä, jotka hän saattoi viettää yhdessä tyttöjen kanssa. Syntyi uusia ideoita, hänen kynästään piirtyi runsaasti luonnoksia ja piirrosten viereen papereiden reunoille ilmestyi muistiinpanoja: mitä ruokakaupasta ostettaisiin huomiseksi, mihin aikaan lastenhoitaja tulisi ulkoiluttamaan lapsia, kuka hänen ystävistään tulisi illalliselle.

Onnellinen ja rauhallinen ajanjakso jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä vakava sairaus keskeytti perheaskareiden ja työn täyttämän elämän odottamatta. Gunnar Nyman kirjoitti, että sairaus pilasi hänen vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat, mutta tämä kesti sen katkeroitumatta ja uskomattoman sitkeästi. Gunnel oli kiitollinen elämästä sellaisena kuin se oli osunut hänen kohdalleen ja työstä, jonka hän oli saanut tehdäkseen. Hän oli ihminen, joka kykeni luomaan elämänsä eri osista tasapainoisen kokonaisuuden.

Kaikki pitivät hänestä – oma perhe, ystävät ja työtoverit. Nuutajärven tehtaan lasinpuhaltajat muistelivat, että he odottivat aina hartaasti Gunnelin tuloa ja riensivät iloisesti tervehtimään, kun näkivät hänen lyhyen ja siron hahmonsa työhaalareissa, kumisaappaissa ja huivi päähän sidottuna. Myös lasitehtaan johtajan pieni tytär muisti koko elämänsä ajan, kuinka piirtäessään luonnosta ”Helminauhana” tunnetusta teoksestaan Gunnel oli sanonut, että ilmakuplien pitäisi leijua lasissa yhtä kauniisti ja luonnollisesti kuin helminauha lepää naisen kaulan ympärillä.

Gunnel Nyman oli työssään hyvin vaativa: suunniteltuaan Calla-maljakon hän toi sitä työstäville lasinpuhaltajille eläviä kukkia. Siten hän sai heidät tutkimaan tarkasti jokaista ääriviivaa, terälehtiä, koskettamaan lehtiä ja varsia, niin ettei lasiin välittynyt todellinen kukka vaan sen hahmo. Ja silloin, kun suunnitelma toteutui, hän iloitsi onnistumisesta aidosti. Hän jakoi menestyksen aina lasimestareidensa kanssa ja oli yksi ensimmäisistä, joka vaati, että esineen puhaltaneen lasimestarin nimi mainittaisiin sen suunnittelijan nimen rinnalla.

Vuonna 1947 jo vakavasti sairaana, ikään kuin aavistaen lähestyvän poismenonsa ja sitä vastaan pyristellen, Gunnel Nyman suunnitteli maljakon, jonka nimeksi hän antoi ”Ylösnousemus”. Se ei ole ainoastaan maljakko, vaan taiteilijan sielun ruumiillistuma hänen lempimateriaalissaan, lasissa. Läpinäkyvä ja jähmettynyt katoavaisen aineen virta tekee miltei huomaamattoman käännöksen ja kohoaa ylöspäin syöksyen koko olemuksellaan kohti taivasta, jossa se haihtuu ilmaan ja vapautuu sen mukana iankaikkiseen elämään.

Elämänsä viimeisen kesän Gunnel Nyman vietti Sipoon saaristossa perheensä hoivissa. Hän kuoli vuonna 1948 39-vuotiaana, kun hänen nuorin tyttärensä oli vasta 3 vuotta vanha. Aktiivista työuraa hänelle suotiin vain 15 vuoden verran. Hänen ystävänsä ja työtoverinsa tekstiilitaiteilija Dora Jung on kertonut Gunnelin olleen ihminen, josta huokui vilkas mielikuvitus ja lämmin inhimillisyys sekä innostusta ja nöyryyttä materiaalista maailmaa kohtaan." Jung kertoi onnellisesta ja sopusointuisesta ihmisestä, joka etsi kauneutta ja antautui täysin siemauksin ilolle ja kiitollisuudelle kaikkialla, missä hän niitä kohtasi, myös esineissä, luonnossa ja arjessa. Ilo ja tarttuva innostus olivat hänen luonteensa ydin.

Muistokirjoituksessaan Gunnel Nymanin opettaja Arttu Brummer totesi, että hänen taiteensa kauneus piilee sen ilmeikkäässä yksinkertaisuudessa. Gunnel poistaa lasiteoksistaan kaiken turhan ja epäolennaisen. Hänen lahjakkuutensa salaisuus piilee siinä, että hänellä on kiinteä ja läheinen yhteys luomuksiinsa, hän vaalii ja hoitaa niitä kuin rakastava äiti pientä lastaan. Siksi hänen teoksensa ovat hänen itsensä luonnollista jatkumoa, niistä tulee ajattomia ja ne pysyvät luonamme ikuisesti.

Sarjatuotantona on valmistettu yli 150 Gunnel Nymanin suunnittelemaa esinettä. Hänen mukaansa on nimetty katu Helsingin Arabianrannassa. Hänen teoksiaan säilytetään monissa museoissa ympäri maailmaa ja keräilijät jahtaavat niitä huutokaupoista.

Hauraana, mutta hyvin kestävänä, kuten Gunnel Nyman itse, hänen lasitaiteensa kauneus jatkaa elämäänsä ja tuo maailmaan harmoniaa.

Suomennos: Riku Toivola