«Страна чудес X» – искусство под снос в КераваIhmemaa X – purkutaidetta Keravalla

“Tämä on vuoden taidejuttu”, ajattelen jo heti astuttuani sisään Keravan vanhaan Anttilaan. 4000 m2 täynnä taidetta.

Ja millaista taidetta! On esimerkiksi yhteiskunnallisia teoksia tuftattuina ryijyinä, vaikuttavia muraaleja ja digitaalisia teoksia. Teemoissa näkyvät esimerkiksi nuorten mielenterveyden haasteet, feminismi ja ympäristönsuojelu.

Teoksia on ollut toteuttamassa 240 taiteilijaa. Teokset tarjoavat lähes hengästyttävän monimuotoisen seikkailun purkutalon ihmemaassa. Edesmenneen Anttilan tavaratalon liukuportaat johdattavat seikkailijan kerroksesta ja maailmasta toiseen.

Moni- ja tasa-arvoisuus ovat tärkeässä roolissa Ihmemaa X:ssä, ja myös taiteen tekijät ovat monimuotoinen joukko.

Ammattitaiteilijoiden lisäksi teoksia on ollut toteuttamassa esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujia. Kun saavun näyttelyyn viikko ennen virallisia avajaisia, niin osa heistä grillaa parhaillaan makkaraa ulko-ovien edustalla. Taiteellinen johtaja Jouni Väänänen kertoo, että he ovat maalaamassa pohjia pian saapuvan graffititaiteilijan teoksille.

Suomen lisäksi Ihmemaa X:n taiteilijoita on tullut Suomeen esimerkiksi Italiasta ja Saksasta. Taiteilijoista tasan 45 % on naisia ja 45 % miehiä, 10 % muunsukupuolisia.

Purkutaidetta ei nähdä Keravalla ensimmäistä kertaa. Organisaation näkökulmasta Purkutaide on ollut osa keravalaista parikymmenhenkistä kulttuuriyhdistystä Puppa ry:tä vuodesta 2020 lähtien.

“Alun perin pistin Purkutaiteen alulle itsekseni vuonna 2016, mutta toki kävi hyvin nopeasti selväksi, ettei tämä yksin suju. Sain ensimmäisinä vuosina paljon apua nykyistä yhdistystämme edeltäneeltä ala- ja vastakulttuuriyhdistykseltä Varjo ry:ltä”, kertoo Purkutaide-kollektiivin taiteellinen johtaja, keravalainen kaupunkiaktivisti ja graffititaiteilija Jouni Väänänen.

Jo Varjo ry järjesti kulttuuritapahtumia “paikallisten graffiti- ja tatuointitaiteilijoiden sekä punk-muusikoiden ja moottoripyöräharrastajien” kanssa.

“Käytännössä alkuvuosien apuna oli siis lauma paikallista kulttuuriväkeä, joita yhdisti toisiinsa kokemus kieroon katsotuksi tulemisesta”, Väänänen muistelee.

Varsinaisen purkutaiteen syntyhistoria sai kuitenkin alkusysäyksensä jo vuonna 2010, jolloin Väänänen järjesti Keravan nuorisopalveluiden kanssa Masterpiece–graffitinäyttelyn silloin tyhjillään olleessa isossa liiketilassa kaupungin keskustassa.

“Aloin miettimään tyhjiä purkua odottavia kiinteistöjä hukkaresurssina. Samaan aikaan kulttuurikentällä vallitsee tilanne, jossa on tilatarpeita, mutta ei niinkään rahaa”, Väänänen sanoo.

Hänestä tuntui luontevalta ajatukselta, että tyhjät tilat ja tilojen puutteesta kärsivät toimijat yhdistettäisiin. Näin kaikki, paikallisyhteisö mukaan lukien, hyötyisivät.

Vuosia alkusysäyksen jälkeen Väänänen esitteli ideaansa tyhjien kiinteistöjen omistajille “ilman kovinkaan kummoista menestystä.” Hän kertoo, että käytännössä kaikki kyllä pitivät ideasta, mutta uskoivat, että tilojen luovuttaminen kulttuuriväen käyttöön aiheuttaisi heille lisää työtä. Siihen kukaan ei ollut halukas lähtemään.

Vuonna 2015 Väänänen keräsi ideansa taakse listan keravalaisia poliitikkoja, kulttuurivaikuttajia ja muutaman viranhaltijan. Tämän listan kanssa hän lähestyi rakennusliike SRV:tä, joka oli seuraavana vuonna aloittamassa Keravan keskustan vanhojen liikekiinteistöjen purkamisen ja uuden rakentamisen.

“Vaikka SRV:lläkin oltiin aluksi hieman skeptisiä, niin saimme kuitenkin aluksi luvat maalata yhden kiinteistön ulkoseiniä kahden kuukauden ajan. Kun SRV:llä havaittiin, että homma sujuu ja siitä on myös heille imagohyötyä, niin saimme enemmän ja enemmän lupia ja aikaa.”

Lopulta kuuden kuukauden aikana syntyi sadankuudenkymmentäseitsemän eri maasta lähtöisin olleen taiteilijan voimin 4850m2 teoksia. Taiteilijat tekivät työnsä omakustanteisesti, vain pienten materiaalilahjoitusten turvin.

“Pian kävi ilmi, että meille kehittämäni nimi, Purkutaide, oli harvinaisen toimiva ja tarttuva. Nykyäänhän sitä jo käytetään niin kuin se olisi ollut aina olemassa yleissana purettavissa kiinteistöissä järjestettäville taideprojekteille – vaikka ei siis olekaan, vaan sana on ihan ihka oma keksintöni”, Väänänen kertoo.
Hän myös paljastaa, että oli varsin lähellä, ettei kollektiivista tullut “RempArt” kunnes Väänänen totesi, ettei se sanana solju suussa.

Nykyään Purkutaiteen tuotantotiimissä on kaksi henkilöä täysipäiväisesti töissä: taiteellisen johtajan Jouni Väänäsen lisäksi tuottaja Laura Jarva. Purkutaide-kollektiivin piiriin taas lasketaan heidän puoleltaan kuuluvaksi käytännössä myös kaikki taiteilijat, jotka ovat vuosien saatossa aktiivisesti ottaneet osaa Purkutaiteen toteutuksiin. Yhdentoista taidetoteutuksen kohdalla taiteilijoita on ehtinyt olemaan mukana karkeasti arvioiden viitisen sataa.

“Kohteet käyttöömme löytyvät käytännössä kahdella tavalla: joko otamme itse yhteyttä tyhjillään pitkään seisoneen kiinteistön omistajaan tai he meihin. Nykyään kumpikin näistä on suurin piirtein yhtä tyypillinen ensikontaktitapa. Yhteydenottoja kiinteistöjen omistajilta on alkanut tulemaan sitä enemmän, mitä enemmän näkyvyyttä toimintamme on saanut”, Väänänen sanoo.

Käytännössä Purkutaide käy jatkuvasti jonkun kiinteistön omistajan kanssa neuvotteluja, koska suurin osa neuvotteluista päätyy siihen lopputulokseen, ettei homma tule onnistumaan. Purkutaiteen toimintamalli on Väänäsen sanoin varsinainen byrokraattinen esterata. Graffiteja pian kolmekymmentä vuotta maalannut Väänänen on maalannut ja viettänyt aikaa myös vallatuissa taloissa, mutta tullut siihen tulokseen, että varteenotettavaa taidenäyttelyä ei pysty vallatussa kiinteistössä järjestämään: “Olen kokenut neuvotteluiden tien kaikessa turhauttavuudessaan parempana.”

Selkeä käännekohta Purkutaiteen toiminnassa oli vuosien 2020–2021 Taiteen kotitalo -näyttely, joka oli ensimmäinen nykyistä Ihmemaa X:ää muistuttava toteutus.

“Vielä senkin vedimme omarahoitteisesti. Maksoin ensimmäisen kesän materiaalikulut ja keskityin varsinaisten töideni sijaan vetämään projektia. Siitä tuli onneksi hieman yllättäen niin iso menestys yhteensä 50 000 kävijällään, että siitä eteenpäin olemme alkaneet olemaan jopa apurahoja myöntävien tahojen silmissä varteenotettava toimija”, Väänänen sanoo.

Tämän vuoden Ihmemaa X:n näyttelypaikkana toimiva Anttilan vanha tavaratalokiinteistö on saatu käyttöön OP Kiinteistösijoitus Oy:ltä. Keravan kaupunki on avustanut toteutuksessa ja merkittävä osa rahoituksesta on Suomen kulttuurirahaston myöntämää Taide2–apurahaa.

“Minulle koko ajan on ollut kaikkein oleellisinta se, että tyhjillään oleviin kiinteistöihin saadaan toimintaa – sen muoto oli erityisesti aluksi vahvasti yhteisölähtöistä. Näihin yhteentoista toteutukseen on mahtunut monenlaista kulttuuritoimintaa. Jo ensimmäisessä mukana oli musiikkikeikkoja, leffailtoja, skeittikilpailuja, erään isoäidin järjestämä pop-up-henkinen pitsiliinanäyttely ja ties mitä”, Väänänen sanoo.