Как Финляндия меняет моду, чтобы остановить изменение климата?Miten Suomi muuttaa muotia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi?

Suhtautumistamme vaatteisiin voi tällä hetkellä tuskin luonnehtia terveeksi. Parhaillaan ostamme vaatteita kaksi kertaa enemmän kuin 20 vuotta sitten, mutta käytämme niitä kaksi kertaa lyhyemmän ajan. Uutta vaatepartta käytetään keskimäärin 5–7 kertaa ennen kuin siitä luovutaan, mutta vain viidesosa poisheitetyistä vaatteista on todella käytetty loppuun. Vaatteen ostamisesta sen kierrättämiseen kuluu alle kaksi vuotta, ja kolme neljästä poisheitetystä vaatekappaleesta päätyy kaatopaikalle tai poltetaan. Muotiteollisuus tuottaa 5–8 % maailman kasvihuonekaasuista ja on siten yksi suurimmista ympäristön saastuttajista. Lukemat tuntuvat kuitenkin vain kasvavan entisestään.

Tutkijoiden mukaan sekä tuotantoa että kulutusta on vähennettävä, jotta planetaarisia rajoja ei ylitettäisi. Ihmisillä on nyt vaatekaapissaan keskimäärin 174 vaatekappaletta, kun niitä pitäisi olla 74. Suomessa keskivertoihminen käyttää vaatteisiin ja tekstiilituotteisiin vuodessa 800 euroa ja ostaa niillä yhteensä noin 38 vaatekappaletta. Jotta tilanne ei pahenisi, meidän tulisi asiantuntijoiden mukaan käyttää aktiivisemmin niitä vaatteita, joita meillä jo kaapeissamme roikkuu, ja ostaa enintään viisi tuotetta vuodessa (lukuun ottamatta sukkia, alusvaatteita ja lasten vaatteita).

Nykyisenkaltainen vaatteiden tuotanto- ja kulutusjärjestelmä on selvästi korjauksen tarpeessa — ja tässä asiassa Suomella on paljon annettavaa. Muita eurooppalaisia hanakammin suomalaiset myyvät ja ostavat käytettyjä vaatteita, kehittävät vaatteiden vuokramarkkinoita, työstävät innovatiivisia tapoja tekstiilien uudelleenkäsittelyyn ja kaiken lisäksi kasvattavat vaihtoehtoa luonnonnahalle — sienistä.

Tässä artikkelissa kerrotaan käytännöistä, jotka auttavat tekemään vaatekaapista kestävämmän, sekä ihmisistä, brändeistä ja yrityksistä, jotka juuri nyt luovat kestävän muodin tulevaisuutta Suomessa.

Lainaan, ei omaksi

Maailmanlaajuisesti vaatteiden kulutus yli kaksinkertaistui vuosien 1975 ja 2018 välillä, ja tuotanto on miltei tuplaantunut vuodesta 2000. Samaan aikaan vähintään 10 % uusista tuotteista jää myymättä, ja ihmiset käyttävät säännöllisesti vain puolta vaatekaapistaan. Kaapeissa pursuaa yhä enemmän vaatteita, mutta käytämme niitä harvemmin. Tässä tilanteessa suosiotaan ovat kasvattaneet vaatevuokrauspalvelut. Mahdollisuus ostamisen sijaan lainata vaatteita joksikin aikaa on tuottanut haluttua tulosta: monipuolisuutta, kestävyyttä ja arvoa. Enää ei tarvita isoa vaatekaappia, että voi pukeutua uusiin vaatteisiin. Riittää, kun tekee tilauksen vaatelainaamoon.

Helsingissä toimii Vaaterekki-niminen “vaatekirjasto”, johon on koottu vaatteita ja asusteita yli 50 suomalaiselta suunnittelijalta ja tuotemerkiltä. Voit joko liittyä jäseneksi ja lainata tietyn määrän vaatteita kuukausittain tai vuokrata yhden pukineen lyhyemmäksi ajaksi (esim. juhlapuvun). Kuukausittaista vaatelainauspalvelua tarjoaa myös Vaatepuu. Bonicista voi lainata hienoja pukuja. Myös lastenvaatteita voi Suomessa vuokrata esimerkiksi Nakunakon kautta.

Käytettyjä vaatteita

Analyytikot uskovat, että vuoteen 2033 mennessä käytetyt vaatteet täyttävät kolmanneksen planeettamme asukkaiden vaatekaapeista. Suomalaiset pukeutuvat muita eurooppalaisia halukkaammin käytettyihin vaatteisiin. Maan asukkaista 73 % korjaa mieluummin vanhoja vaatteita tai ostaa käytettyjä vaatteita, kuin hankkii uusia (eurooppalaisista näin tekee 67 %). Tällainen käyttäytyminen selittyy osittain kuluttajahintojen nousulla, mutta toinen tärkeä tekijä on arvojen muuttuminen. Ihmiset haluavat vähentää kulutusta osallistuakseen ilmastonmuutoksen torjuntaan. On myös kolmas syy, miksi käytettyjä tavaroita rakastetaan — ilon tunne siitä, että on löytänyt ainutlaatuisen esineen.

Jälleenmyynnin edelläkävijä Suomessa on verkkoalusta Tori.fi, jossa voi ostaa ja myydä kaikenlaista käytettyä tavaraa vaatteista huonekaluihin. Maan suurin käytettyjen merkkivaatteiden markkinapaikka on Emmy. Toinen suosittu suomalainen markkinapaikka Zadaa mahdollistaa käytettyjen vaatteiden ja asusteiden ostamisen ja myymisen kätevän sovelluksen kautta.

Käytettyjä vaatteita myydään myös offline-tilassa: kierrätyskeskuksissa, kirpputoriketjuissa, kuten UFFissa tai Fidassa, sekä yksityisesti kuratoiduissa second hand -myymälöissä. Käytettyjen tavaroiden suuresta suosiosta suomalaisten keskuudessa kertoo muuten se, että Helsinki-Vantaan lentoasemalla avattiin maailman ensimmäinen lentokentällä toimiva second hand -liike. Se on Finavian ja Relove-ketjun yhteinen hanke.

Vastuullista designia

Vaatteiden valmistusprosessin aikana noin 15 % kankaasta menee leikatessa hukkaan, ja tilkut heitetään pois. Leikkuujäte on niin sanottua pre-consumer-jätettä, joka ei päädy kuluttajan hyödykkeeksi. Ratkaisu ongelmaan on hävikitön muotisuunnittelu, mikä tarkoittaa kankaan mahdollisimman tehokasta käyttöä. Lähestymistapa on osa maailmanlaajuista zero waste –ajattelu- ja toimintamallia (suom. nollahävikki, nollajäte, nollahukka), jossa otetaan huomioon paitsi tuotteen suunnittelu myös se, miten sitä tullaan käyttämään sen elinkaaren lopussa.

Zero waste -designin pääguru on juuriltaan suomalainen taiteilija ja suunnittelija Timo Rissanen. Rissanen opiskeli Australiassa: hän valmistui Sydneyn teknillisestä yliopistosta (UTS), jossa teki hävikitöntä muotisuunnittelua käsittelevän väitöskirjansa vuonna 2013. Vuonna 2016 Rissanen julkaisi yhdessä Holly McQuillanin kanssa kirjan Zero Waste Fashion Design. Siinä kirjoittajat esittelivät strategioita ja menetelmiä hävikittömään vaatetuotantoon. Oltuaan useita vuosia New Yorkissa Parsons School of Designissa Rissanen palasi vuonna 2020 luennoitsijaksi Sydneyn teknilliseen yliopistoon ja tätä nykyä opettaa tuleville suunnittelijoille, miten tuotantoprosesseja ja toimintamalleja muutetaan ekologisesti ja taloudellisesti kestäviksi.

Ei mitään uutta auringon alla — eli uusiotuotantoa

Uusiotuotanto eli upcycling on menetelmä, jossa hyödyttömät materiaalit käytetään uudelleen ja muokataan uuteen muotoon siten, että valmiin tuotteen laatu ja arvo nousevat entisestään. Esimerkiksi muovipulloista voi valmistaa tyylikkäitä koruja, kuten helsinkiläinen brändi Upcycle with Jing, ja huonekalutehtaiden nahkatilkuista voi taikoa muodikkaita laukkuja, kuten toinen suomalainen brändi Lovia. Lovialla on muuten omaperäisiä laukkuja, jotka on tehty kalateollisuuden jätteeksi jääneestä kalannahasta. Uusiotuotannon edut ovat ilmeisiä: kasvihuonekaasupäästöt vähenevät, kun uusien tavaroiden valmistamiseen ei tarvita uusia raaka-aineita. Samalla brändi säästää valmistusaineissa, ja kuluttaja saa yksilöllisen uniikkituotteen.

Uusiotuotannon edelläkävijä Suomessa on Globe Hope. Yrityksen perustaja Seija Lukkala julkisti ensimmäisen mallistonsa vuonna 2003, jolloin kestävästä kehityksestä puhuttiin Suomessa vielä vain seminaareissa. Globe Hopen ensimmäinen tuote oli kumisaappaan varresta tehty iltalaukku. Nykyään Globe Hope käyttää tuotteidensa materiaaleina esimerkiksi auton turvavöitä, huonekalutuotannosta ylijäänyttä nahkaa ja jopa auton turvatyynyjä — mitä tahansa materiaalia, jota kukaan ei tarvitse, mutta josta voidaan luoda uutta. Kahden vuosikymmenen ahkeralla työllä Globe Hope on kasvanut muotoilubrändiksi, jolle on myönnetty Design from Finland –merkki. Sen liiketoimintamalli perustuu kiertotalouteen. Vuonna 2017 Globe Hope lanseerasi yrityksille suunnatun Zero Waste -tekstiilipalvelun. He vastaanottavat yritysasiakkailtaan tekstiilejä (esim. työvaatteita) ja luovat niistä uusia tuotteita.

Sieninahkaa ja hämähäkkisilkkiä

Nykyään eri brändien vaatteiden valmistukseen käyttämistä materiaaleista lähes 60 % on synteettisiä tekokuituja, joiden raaka-aineet ovat fossiilisia. Kun käytämme vaatteita, joissa on akryyliä, polyesteriä tai nailonia, käytämme öljypohjaisia tuotteita. Tutkijat etsivät jatkuvasti uusia kestäviä ratkaisuja taistelussaan fossiilisten aineiden ja niistä jalostettujen materiaalien käytön vähentämiseksi. Yksi niistä on luonnonkuidut, joita voidaan käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida luontoa vahingoittamatta. Ympäristön kannalta luonnonkuitujen kiistaton etu on, että jätteen ja saasteiden määrä vähenee, kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ja haitallisten kemikaalien käyttö vähenee.

Espoossa toimiva Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt menetelmän, jolla sienirihmaston avulla voidaan valmistaa nahkamaista biopohjaista materiaalia. Kehitystyön tuloksena VTT:n tutkijat ovat siis oppineet kasvattamaan nahkaa jäljittelevää kestävää materiaalia. Teknologia perustuu siihen, että sienirihmastoja viljellään ravinteikkaalla alustalla, muokataan bioreaktoreissa ja lopuksi kuivataan. Siitä saadaan vahvaa materiaalia, joka sekä näyttää että tuntuu aidolta eläinperäiseltä nahalta, mutta on eettinen vaihtoehto. Tutkijoiden mukaan tuotantoa on mahdollista kasvattaa, jolloin siitä tulee kustannuksiltaan kilpailukykyistä. Parhaillaan VTT hioo materiaalia sellaiseksi, että se sopisi käytettäväksi vaatteiden, jalkineiden ja asusteiden valmistuksessa. Sieninahan ominaisuuksista tutkijat parantavat muun muassa vetolujuutta ja kulutuskestävyyttä.

VTT:llä on myös opittu valmistamaan biosynteettistä silkkiä, joka muistuttaa hämähäkinseittiä ja on erittäin vahvaa. Se valmistetaan mikro-organismien bioreaktorissa tuottamasta proteiinista. Tarvitaan vain vähän vettä ja hiilidioksidia. Syntyvää lankaa voidaan käyttää tekstiilien valmistukseen.

Vaatteita jätteistä

Viimeisimpien tilastojen mukaan maailmassa viedään joka sekunti yksi kuorma-autollinen vaatetekstiilejä poltettavaksi tai kaatopaikalle. Suurin osa vaatteista muuttuu lopulta tekstiilijätteeksi. Vain 13 % kerätyistä tekstiileistä kierrätetään räteiksi tai eristeiksi, ja vielä vähemmän — vain 1 % vanhoista vaatteista –– muokataan uusiksi vaatteiksi. Samalla kierrätys on tärkeä osa kiertotaloutta. Ensinnäkin kierrättämällä tekstiilejä vähennetään roskan määrää. Toiseksi mitä enemmän kierrätysmateriaaleja muotibrändit käyttävät, sitä vähemmän luonnonvaroja ne tarvitsevat. Tämä tarkoittaa, että vaatteiden kierrättäminen auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja saastumista.

Suomalainen brändi Pure Waste täytti kymmenen vuotta vuonna 2023. Se luo uusia vaatteita sataprosenttisesti kierrätyskuiduista. Yritys valmistaa perusvaatteita kierrätetystä puuvillasta (käytetään ompelimoiden leikkuujätettä) ja polyesteriä kierrätetyistä PET-muovipulloista. Toimintamallin ansiosta ympäristön kuormitus vähenee tuntuvasti. Esimerkiksi Pure Wasten hiilidioksidipäästöt ovat puolet pienemmät kuin vastaavilla vaatemerkeillä, jotka eivät käytä kierrätettyjä raaka-aineita. Vedenkulutusta puolestaan onnistuttiin vähentämään 99 %:lla. Brändi ei myöskään käytä väriaineita. Kerätty tekstiilijäte lajitellaan värin mukaan ja muutetaan kuiduksi, josta tehdään kankaita vaatteiden valmistusta varten.

Tekstiilien kierrätystä tuetaan Suomessa korkeimmalla tasolla. Vuonna 2019 Suomen entisen pääministerin vaimo Heta Ravolainen-Rinne käytti itsenäisyyspäivän vastaanotolla Pure Waste -tekstiileistä valmistettua mekkoa. Vuonna 2022 hänellä oli jälleen yllään täysin kierrätetyistä Pure Wasten kankaista valmistettu asu. Linnan juhliin iltapuvun oli suunnitellut ompelijamestari Paula Malleus.

Uusia jalostusmenetelmiä

Tekstiilin jalostuksessa Pure Waste käyttää perinteisiä menetelmiä — mekaanisia ja kemiallisia. Runsaasti luonnollisia selluloosakuituja sisältävät kankaat revitään ja hienonnetaan siihen tarkoitetuilla koneilla. Polymeerisiin materiaaleihin käytetään lämpökäsittelyä. Ne hienonnetaan ja sulatetaan uusiksi laadukkaiksi kuiduiksi. On kuitenkin olemassa kolmaskin menetelmä, joka on nykyaikaisin ja kallein, — kemiallinen käsittely. Sen avulla voidaan kierrättää kankaita, jotka koostuvat luonnonkuitujen ja synteettisten kuitujen sekoituksesta. Aivan viime aikoihin asti on ollut mahdotonta muokata tällaisia tekstiilejä uusiksi vaatteiksi, mutta vihdoinkin on keksitty uusia menetelmiä. Kehityksen takana on ollut myös suomalaisia tutkijoita.

Suomessa on kehitetty useita innovatiivisia materiaaleja, joita voidaan valmistaa muokkaamalla tekstiilejä kemiallisesti. Kaikki nämä menetelmät ovat ympäristöystävällisiä. Lisäksi ne vähentävät vedenkulutusta ja hiilidioksidipäästöjä vaatteiden valmistuksessa. Kemiallisen kierrätyksen teknologiat tuovat markkinoille useita start-up-yrityksiä, jotka ovat saaneet miljoonainvestointeja tunnetuilta vaatemerkeiltä, kuten Marimekko, H&M Group, Adidas, Inditex, Wrangler ja Patagonia.

Tekstiilijätteestä puheen ollen. Jos ei ole tullut ajatelleeksi, mitä tekstiileille tapahtuu Suomessa, on korkea aika ottaa selvää, minne tavarat menevät sen jälkeen, kun niistä on hankkiuduttu eroon.

Suomessa syntyy vuosittain 70 000 – 100 000 tonnia tekstiilijätettä (13–18 kiloa henkilöä kohden). Viimeisimpien tietojen mukaan 28 % maassa kerätyistä tekstiileistä käytetään uudelleen, 34 % kierrätetään, 24,8 % viedään Itä-Eurooppaan, Afrikkaan ja Aasiaan ja 13,2 % poltetaan. Tekstiilien toimittaminen kaatopaikalle on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 2016 lähtien, joten kaikki se, mitä ei voida kierrättää, poltetaan.

Tekstiilijätteen erilliskeräys tuli Suomessa pakolliseksi vuodesta 2023 alkaen — kaksi vuotta aiemmin kuin Euroopan unionissa oli suunniteltu. Enää ei ole mahdollista heittää tarpeettomaksi käynyttä mekkoa tuosta vain sekajätteeseen. Hyväkuntoiset, vielä käyttökelpoiset tavarat tulisi luovuttaa hyväntekeväisyysjärjestöille. Niiden keräyspisteitä on usein aivan kaupunkien kaduilla. Vaatekassin voi myös pudottaa kauppakeskusten ja vaateketjujen myymälöiden tekstiilikontteihin. Helsingin seudulla vaatteet voi tuoda suurten kierrätyskeskusten keräyspisteisiin. Kaikki, mitä ei voi enää käyttää, mutta voidaan kierrättää, kannattaa luovuttaa oman alueen kunnalliselle jätteenhuoltoyhtiölle. Esimerkiksi Helsingin, Vantaan ja Espoon tekstiilijätteen keräyspisteet löytyvät HSY:n verkkosivuilta.

Kierrätykseen kelpaava tekstiilijäte uudelleenkäsitellään, sitä ei polteta. Kaikki toimenpiteet tehdään Suomessa. Maassa kehitetään parhaillaan tekstiilijätehuollon infrastruktuuria kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

Suomessa on monia hankkeita, jotka muuttavat muotijärjestelmää ja auttavat vähentämään vaatekaappien hiilijalanjälkeä, ja ne kaikki tekevät sen eri tavoin. Yhteistä kuitenkin se, että ne osoittavat, miten suhtautumisemme vaatteisiin voi muuttua ja miten voimme viestiä vaatteilla paitsi yksilöllisestä tyylistä myös omista arvoistamme.

Suomennos: Riku Toivola