Роза Ликсом: “Я люблю этот мир, который сломан”Rosa Liksom: ”Rakastan tätä rikkinäistä maailmaa”

CL: Tapaat lukijoitasi säännöllisesti. Pelkästään näillä messuilla sinulla on kolme esiintymistä. Minulle oli yllätys, että ennen kuin Hytti nro 6 julkaistiin, ennen kuin se sai paljon tunnustusta ja voitti tärkeimmän kansallisen palkinnon eli Finlandian, välttelit esiintymistä julkisessa tilassa ja kommunikoit yleisön kanssa vain teostesi välityksellä. Miksi näin?

RL: En tosiaan tavannut esiintyä julkisuudessa, en vain halunnut. Minulla oli perhe, pieniä lapsia. Halusin olla heidän kanssaan ja tehdä sitä, mikä oli meille tärkeää. Mutta kun Hytti nro 6 ilmestyi, lapseni olivat jo teini‑ikäisiä, ja mieheni sanoi: "Sinun on aika kirjailijana siirtyä eteenpäin ja alkaa puhua kirjoistasi." Kaikki perheenjäsenet pitivät sitä mainiona ajatuksena. Niinpä tein niin. Olin 25-vuotias, kun ensimmäinen kirjani ilmestyi, ja aloin puhua lukijoille 51-vuotiaana. Se on ollut pitkä matka.

CL: Olet opiskellut Moskovassa, puhut venäjää tosi hyvin ja olet matkustanut kolme kertaa pitkin Siperian rataa. Kuten tiedetään, Hytti nro 6 on saanut inspiraationsa juuri näiltä matkoilta. Se ei ehkä ole omaelämäkerta, mutta mitkä kirjan tarinoista ovat tapahtuneet nimenomaan sinulle?

RL: Romaani on kirjoitettu ensimmäisen matkani aikana. Matkaseuranani todellakin oli mies, joka muistutti kirjan päähenkilön hyttinaapuria. Hän työskenteli rakennusmiehenä Ulan Batorissa ja oli, toden totta, varsin erikoinen ihminen. Matkustimme yhdessä koko matkan alusta loppuun. Kun juna teki pitkiä pysähdyksiä, otimme auton ja kävimme katsomassa luontoa. Tavallaan luotin häneen enkä pelännyt. Tyttö (päähenkilö, jonka nimeä emme tiedä) ei myöskään pelkää miestä tai tämän alkoholiongelmia, koska hän on tottunut siihen. Myös hänen isänsä oli alkoholisti. Joka tapauksessa siinä on paljon omia kokemuksiani Venäjältä. Nyttemmin olen ajatellut, että se mies oli fantastinen ihminen. Olen erittäin iloinen, että sain tavata hänet. Tiedätkö, kun matkustin tyttäreni kanssa, kolmas henkilö hytissämme oli 25‑vuotias tyttö Jekaterinburgista. Hän oli sellainen nykyaikainen opiskelija, mutta ei valitettavasti yhtään niin mielenkiintoinen ihminen kuin tuo mies. Muistan, että jo sen ensimmäisen matkani jälkeen tiesin, että jonain päivänä kirjoittaisin siitä. Mutta kesti 25 vuotta, ennen kuin olin valmis siihen.

CL: Suoraan sanottuna Hytti nro 6 tuntui minusta ajoittain trilleriltä. Tyttö on kirjaimellisesti lukittuna yhteen hyttiin hirvittävän epämiellyttävän tyypin kanssa. Hän on naisvihaaja, alkoholisti, puhuu taukoamatta, puuttuu kaikkiin asioihin pyytämättä ja kaiken lisäksi ahdistelee päähenkilöä. Samaan aikaan kirjassa raja hänen vihaamisensa ja sympatisoimisensa välillä piirtyy hiuksenhienona. Onko kyse niin sanotusta Tukholma‑syndroomasta, jolloin uhri rakastuu rikoksentekijään?

RL: Pitää muistaa, että se mies on rikollinen ja viettänyt 25 vuotta työleirillä. Niin että hänen kielenkäyttönsä on vastaavanlaista. Mutta kuten kirjan lopussa käy ilmi, hänellä on sielu ja lämmin sydän. Ei hän ole pelkästään ”paha mies”.

CL: Luulen, että tähän vaikuttaa taustasi antropologina.

RL: Juuri niin. Rakastan Venäjän monipuolista ja rikasta kulttuuria, sen alueella asuvia ihmisiä ja kansojen monimuotoisuutta. Rakastan myös venäläisten klassikoiden teoksia, erityisesti Lermontovia, Tolstoita, Gogolia, Dostojevskia, Platonovia, Tsvetajevaa, Petruševskajaa, Trifonovia ja Tšehovia. Ja tietysti luen kaikkia nykyajan venäjänkielisiä kirjailijoita, joiden kirjoja on käännetty suomeksi tai ruotsiksi. Lempikirjailijoitani ovat Aleksijevitš, Sentšin, Sorokin.

CL: Hytti nro 6 on kirjoitettu silloin, kun Venäjä oli niin sanotusti eri maa. Onko käsityksesi maasta muuttunut helmikuun 24. päivän 2022 jälkeen?

RL: Kiinnostukseni maata ja siellä asuvia ihmisiä kohtaan ei ole muuttunut vuoden 1970 jälkeen. Toivoin vilpittömästi, että venäläiset pystyisivät elämään rauhassa ja että Venäjän johto ei aloita sotaa, mutta valitettavasti tapahtui päinvastoin. Toivon vilpittömästi, että Venäjän ja Ukrainan sekä Palestiinan ja Israelin väliset rauhanneuvottelut alkavat pian ja ihmiset voivat vihdoin elää rauhassa. Olen rauhanaktivisti, en militaristi. Pohjoismaista on tulossa ydinasevapaa vyöhyke. Ne on hävitettävä kaikkialta maailmasta. Tällä hetkellä Suomella on kuitenkin myös empatiakyvytön hallitus, ja se merkitsee meille kaikille vaikeita aikoja. Näyttää siltä, että länsimaissa, kuten idässä, konservatiivisia arvoja kannattavat, jopa äärioikeisto, ovat tulossa valtaan. Se on hyvin surullista, mutta meidän on jatkettava taistelua kehityksen puolesta.

CL: Palataan vielä teokseen Hytti nro 6. Elokuva on tosi erilainen kuin kirja. Oletko tyytyväinen lopputulokseen?

RL: Rakastan sitä elokuvaa. Olen niin iloinen, että siitä tuli romanttisempi ja paljon kevyempi kuin kirjasta. Olisi ollut katastrofi, jos elokuvasovitus olisi ollut kirjan kopio. Tykkään siitä, kuinka ohjaaja Juho Kuosmanen muutti tarinaa ja hahmoja vähän. Mies on nuorempi eikä niin kammottava, ja tyttö on aivan kuin kirjassa. Promokiertueella katsoin elokuvan viisi kertaa ja joka kerta nautin siitä.

CL: Olet joskus sanonut, että «synkkiä asioita ei kääritä kauniiseen pehmeään pakettiin». Vaikuttaa siltä, että nämä sanat kuvaavat paremmin kuin hyvin neljättä romanisi, Everstinnaa. Se on sellainen ankara ja epämiellyttävä tutkimus totalitarismista päähenkilön silmien kautta. Everstin, natsien kannattajan, vaimo on yhtäältä uhri ja toisaalta osallinen rikokseen. Miksi valitsit juuri tämän tarinan?

RL: Opiskelen historiaa koko ajan ja halusin kirjoittaa historiallisen trilogian. Ensimmäinen kirja Hytti nro 6 käsittelee sosialismia, toinen Everstinna käsittelee kansallissosialismia eli natsismia ja kolmas tulee käsittelemään kapitalismia. Romaaneissa näytän, miten valtion ideologia heijastuu yhteiskunnassa, myös ihmissuhteissa. Everstinnan päähenkilöt ovat Eversti (aina isolla kirjaimella) ja hänen vaimonsa sekä heidän hyväksikäyttävä, väkivaltainen suhteensa. Se on historiallinen kirja, mutta valitettavasti teemoiltaan hyvin ajankohtainen.

CL: Viimeisin teoksesi Väylä julkaistiin vuonna 2021. Se koskettelee aihetta, jota kaunokirjallisuudessa ei ole tietääkseni juurikaan käsitelty. Lapin sodan aikana 1944 evakuoitiin yli 50 000 ihmistä. Olet kotoisin Lapista. Kirja on kirjoitettu omalla Tornionjokilaakson murteella. Onko kirja sinulle hyvin henkilökohtainen?

RL: Toisen maailmansodan aikana Lapissa oli 220 000 saksalaista sotilasta. Ensin he taistelivat yhdessä suomalaisten kanssa Neuvostoliiton joukkoja vastaan. Syyskuussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat aselevon ja Lapissa aloitettiin sotatoimet saksalaisia vastaan. Syksyllä 1944 äitini ja muut sukulaiset joutuivat evakuoitumaan Ruotsiin ja viemään mukanaan kaikki kotieläimensä.

Sota oli hyvin traaginen ja aiheutti Lapin asukkaille syvää kärsimystä. Poistuessaan maasta saksalaiset polttivat kaiken – kylät, talot, metsät ja pellot.

CL: Samalla sota tuntuu romaanissa kuitenkin jäävän mielenkiintoisesti taustalle.

RL: Kyllä, kirja kertoo äidin ja tyttären suhteista, ihmisen ja muiden lajien vuorovaikutuksesta, tieteen ja perinteisen kokemuksen välisestä ristiriidasta. Romaanissa ihmisillä ja eläimillä on yhtäläinen rooli. Päähenkilö, joka on 13‑vuotias tyttö, kokee, että lehmillä ja muilla elävillä olennoilla, jopa sellaisilla kuin kasvit, on tunteet.

Kirja nostaa esiin monia tärkeitä aiheita, kuten perinteisen elämäntavan tuhonneen modernisaation tulo Lappiin. Se on myös kertomus siitä, mitä tarkoittaa olla pakolainen ja asua leirillä. Loppujen lopuksi se on vaellusromaani, jossa päähenkilö lähtee seikkailuun. Matkan varrella hän tapaa monenlaisia ihmisiä ja oppii paljon elämästä. Tyttö on utelias ja viisas. Kokonaisuudessaan romaanin tunnelma on täynnä toivoa.

CL: Olet aivan äskettäin saanut jälleen yhden palkinnon — Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Aleksis Kiven rahaston palkinnon. Sinua on kuvailtu ”poikkeuksellisen monipuoliseksi ja ilmeikkääksi taiteilijaksi”. Työskentelet tosiaan teatterin parissa, luot kuvataidetta, kirjoitat musiikkia ja kuvaat dokumenttielokuvia. Kaltaisiasi ihmisiä kutsutaan nykyään muotisanalla ”multipotentiaali”. Onko jokaisen luovan henkilön välttämätöntä ilmaista itseään monin eri tavoin?

RL: Näin ei varmaan aina ole, mutta minun tapauksessani se on ollut niin alusta asti. 20‑vuotiaana aloin kirjoittaa, piirtää, tehdä sarjakuvia, kuvata dokkareita ja lyhytelokuvia. Se oli 80-lukua, ja me olimme punkkareita. Silloin oli trendikästä ja luonnollista tehdä kaikenlaista taiteen eri rajoilla. Nykyään tuntuu, että pitää olla joko lääkäri TAI kirjailija, joko arkkitehti TAI kirjailija, joko toimittaja TAI kirjailija.

CL: Luin The Wall Street Journalissa ilmestyneestä Hytti nro 6 ‑romaanin arviosta tällaisen ajatuksen sinusta: ”<Rosa Liksom> luo kauneutta kaikkein rumimmista asioista.” Miten ja mistä sinun mielestäsi pitäisi etsiä kauneutta näin vaikeana aikana kuin nyt?

RL: Olen sitä mieltä, että kauneutta voi löytää kaikkialta. Kauneus on katsojan silmässä. Siinä, kuinka katsoo maailmaa. Minä rakastan tätä maailmaa ja se on rikki. Minä rakastan rikkinäistä maailmaa.

Suomennos: Riku Toivola