Пересмотр общественного договора требует изменения властных структурYhteiskuntasopimuksen päivittäminen vaatisi voimarakenteiden muuttamista

Yhteiskunta- ja poliittisessa filosofiassa oleva yhteiskuntasopimus -termi viittaa eettiseen ja moraaliseen sopimukseen yhteiskunnassa elämistä edellyttävistä säännöistä. Yhteiskuntasopimuksessa sovitaan yhteisöjen jäsenten oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan ja valtiota kohtaan. Kyseinen koostuu sopimuksesta vallasta ja yksinomaan siitä, miten valta jakaantuu.

Tarkastellessa yhteiskuntasopimukseen liittyvää keskustelua voisi ajatella, että Suomen demokraattinen yhteiskunta tarjoaa hyvän pohjan yhteiskuntasopimuksen päivittämiselle. Edustuksellinen-, suora- ja osallistuva demokratia täydentävät toisiaan takamaalla moniäänisyyden ja moninaisuuden kuulumista päätöksenteossa. Todellisuudessa voimme kuitenkin todeta, että esimerkiksi asunnottomuus, köyhyys ja yhteiskunnan polarisoituminen kasvattavat eriarvoisuutta ja todennäköisesti yhteiskuntasopimuksen päivittämisessä kuultaisiin vain harvoja väestöryhmiä.

Nähdäkseni Suomessa valta jakaantuu epäoikeudenmukaisesti heille, joiden lähtökohdat aktiiviselle kansalaisuudelle, toimijuudelle ja osallisuudelle ovat korkeat. Asunnottomuutta kokevia ihmisiä ei tähän ryhmään lasketa.

Mielestäni on syytä olla huolissaan demokratian tilasta ja suhtautua yhteiskuntasopimuksen päivittämiseen kriittisesti. Äänestysprosentin alhaisuus voi saattaa meidät tilanteeseen, jossa joudumme vähemmistön demokratiaan.

Yhteiskuntasopimuksen modernin määritelmän tapaan Suomen demokratia on kallistumassa valkoisten, korkeampaan keskiluokkaan kuuluvien, heteronormatiivisten miesten käsitykseen oikeuksista ja yhteisesti sovituista normeista. Näin esimerkiksi yhteiskunnan marginaalin syrjäytettyjen väestöryhmien, etnisten vähemmistöjen, maahan muuttaneiden ihmisten käsitykset ja ajattelutavat jäävät huomiotta.

Yhteiskuntasopimuksen tavoitteena on taata rauhallinen, turvallinen ja sivistynyt yhteiselo, mutta onko tämä mahdollista, jos demokratia on uhattuna ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on puutteita? Elämme jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa yhteiskuntasopimuksen tavoitteet uudelleenasetetaan hallituskauden päämäärien ja kansalaisyhteiskunnan mielentilan mukaan.

Näin oikeistolainen hallitus voisi nähdä yhteiskunnansopimukset toteutumisen ehtona korkean työllisyysasteen ja talouskasvun kiihdyttämisen, kun vasemmistolainen hallitus voisi asettaa tavoitteekseen eriarvoisuuden poistamisen sekä julkisten peruspalveluiden saatavuuden. Yhteiskuntasopimus ei siis ole ennalta määritelty vaan nykytilaa heijastava.

Yhteiskuntasopimuksen luonne ja vallan jakaantuminen ovatkin pitkälti riippuvaisia siitä, missä tilassa demokratia on ja kuinka ihmisoikeudet toteutuvat. Esimerkiksi asunnottomuutta kokevien yleismaalliset ja perustavanlaatuiset ihmisoikeudet, kuten muun muassa oikeus kotiin, elämään, terveyteen, yksityisyyteen ja koskemattomuuteen eivät toteudu. He eivät pääse osallistumaan päätöksentekoon saatikka yhteiskuntasopimuksen uudelleenkirjoittamiseen.

Asunnottomuutta kokevat ihmiset ovat haavoittuvassa asemassa ja yhteiskuntasopimuskontekstissa heidät nähdään elävän vastoin yhteiskunnallisen sopimuksen ehtoja eli luonnontilassa.

Termi on alun perin tarkoitettu kuvaamaan kirjaimellisen laittomuuden tilaa. Luonnontilan ymmärtämisellä on merkitystä, sillä se nostattaa kysymyksiä ihmisluonnosta – keitä me olemme, millainen keskinäinen suhteemme on ja millä tavoin toimimme yhteiskunnassa. Laittoman tilan mielikuva on ongelmallinen.

Vaikka ihmiset eläisivät yhteiskunnan ja hallituksen marginaalissa, he eivät välttämättä ajaudu kaaokseen ja anarkiaan. Tutkimukset kertovat, että jopa sosiaalisesti segregoituneet väestöryhmät osoittavat demokraattisen itsehallinnon kykyä, jota yhteiskunta- ja poliittiset filosofit ovat pitkään pitäneet aktiivisten kansalaisten etuoikeutena ja hyveenä.

Vastaava näkökulma myös vastuuttaa asunnottomuutta kokevia ihmisiä elämäntilanteestaan ja asunnottomuus voi vaarallisesti näyttäytyä sitä kokeva henkilön valintana tai peräti ominaisuutena, mitä se ei ole. Vaarana on, että kyseinen näkökanta estäisi haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien ihmisten yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumista.

Asunnottomuuden taustalla ovat heikko sosioekonominen asema, moniperusteinen rakenteellinen syrjintä, palveluiden riittämättömyys tai vaikea saavutettavuus sekä henkilökohtaiset elämänkriisit. Onkin ollut merkityksellistä, että Suomi tunnustaa julkisesti, ettei asunnottomuus ole henkilökohtainen ominaisuus vaan elämäntilanne, jonka ratkaisemiseen tarvitaan saumatonta, moniammatillista ja monipuolista sektorirajoja ylittävää yhteistyötä ja poliittista tahtoa.

On ensisijaisen tärkeää todeta, että ihmiset ovat rationaalisia, poliittisia toimijoita ja demokratiaan pyrkiviä, mikäli valtaa jakaantuu oikeudenmukaisesti ja ihmisoikeusloukkaukset lakkaavat. Myös asunnottomuutta kokevien ihmisten tulisi saada vaikuttaa päätöksentekoon ja normin määrittelyyn.

Yhteiskuntasopimusta päivittäessä tulisikin varmistaa, että päätäntävalta, osallisuus ja toimijuus toteutuvat kaikkien ihmisten kohdalla. Tulee panostaa syrjivien rakenteiden purkamiseen kasvattamalla kaikkien yhteiskunnan jäsenten roolia aktiivisina kansalaisina.

Tämä vaatii voimarakenteiden muuttamista, demokratian vahvistamista esim. kansalaiskasvatuksen avulla. Eri väestöryhmien välillä oleva eriarvoisuus tulisi poistaa ja varmistaa, että voimarakenteiden muuttamisessa ihmiset tukevat toisiaan ja tarjoavat tarpeeksi yhteiskunnan monimuotoisuutta huomioivia tuki- ja palvelurakenteita.

Sen lisäksi, että meidän tulisi tarkastella vallan jakautumisesta, meidän tulisi tunnistaa ja nähdä kaikkien väestöryhmien potentiaalia ja sitoutumista demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseen.